Heipä hei!

Ajattelin kirjailla tänne ylös meidän tavoitteita vuodelle 2012

Näillä tunneilla en kuitenkaan enää jaksa miettiä niin vakavia juttuja. Palaan asiaan, toivottavasti pian, mutta laitetaan tänne kuva mun uusimmasta ostoksesta.

Tarkoitus oli VAIN katella "Back on Track"-loimea ja ehkäpä ostaa joskus semmoinen. Jotenkin sitten hain koiran autosta ja sovitin loimea. Ei ollut ihan sopiva, mutta vieressä oli alennuksessa kasa fleece-takkeja. Tuli sit kokeiltua semmoista ja KAPPAS VAAN, mukaanhan se lähti

Ehkäpä tästä on sitten jotain hyötyä kun koira joutuu pakkasella olemaan autossa.... tai sitten ei.

Bella ei tykännyt YHTÄÄN tuosta...

Sain mä sen just istumaan, siinä oli kaikki mitä koira "pystyi" liikkumaan.
Hoopo koira!

Terpu pääsi jo eroon takista. Vaikka ei se takki Terpun menoa haitannut.

Teri 5-vee ja hitusen päälle Aika komia ja sydän perään jos osais laittaa.

Tuossa kuvassa kylläkin Terin korvat vähän punoittaa (kutisevat), mutta ovat nyt jo onneksi paremmat.

Haluaisin vielä lopuksi muistaa ihanaa Elinaa ja ihanaa Nemoa. Itku tässä vaan tulee toisten puolesta

Rakastaminen koskee joskus niin pirun perkeleesti. Voimia!

Kirjoitellaan nyt jotain tänne kun on ollut NIIIN hiljaista jo pitkän tovin.

No eipä tässä oikein mitään ole tapahtunutkaan... hihhhiii Siis naurattaa oikein tää mun laiskuus/haluttomuus. Koska, jos ei naurais niin itkettäis

EEEIIIIII! Tiedättekö, juuri tätä kirjoittaessa meni umpeen ilmoittautuminen AGILITYkilpailuihin, johon olin Terin kanssa ajatellut osallistua..... Voi, voi. Ei mahda mitäään.

No niin, palataan asiaan.

Bellan kanssa ollaan ilmoittauduttu TOKO-kokeeseen Koe on helmikuussa, 11.2.2012 ja oman seuran kisat. En mä oikein tiedä mitä IHMETTÄ ajattelin ilmoittautuessa. Siis intoo meillä ON! Jos se sit vaikka korvais taidon puutteen....

Niin ja ei todellakaan olla vielä Bellan kanssa kanssa harjoiteltu agilityn kontakteja... en mä edes tiedä miten kehtaa mennä parin viikon päästä koulutukseen, kun ei mitään ole tehty...

Mutta tiedättekö mitä!?!

Huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä, osaamattomuutta ja kykemättömyyttä saa/voi tuntea NIIIN paljon kuin itse haluaa!!

Jotenkin tuntuu että kauheasti menee energiaa hukkaan siihen, kun miettii mitä tänään tai tällä viikolla jäi tekemättä Näistä tunteista pitäis päästä eroon.... Ehkäpä itsellenkin fiilis nousee kun kesä lähestyy ja valo lisääntyy

Koirista vois sanoa vielä sen verran että Bella on TAAAS ihan sekaisin kun on lunta.... Ei noista remmilenkeistä oikein tule mitään...

Uusi vuosi meni Bellan osalta vähän niinkuin kuvittelin.... Stressaantunut koira Teri oli taas niiiiiin huippu kun vaan haukotteli ja venytteli pihalla pommien räjähtäessä Niin ja mullahan on tässä viikon ollut flunssa. Ja mitä tekee Bella!?! Luulee että vähintään KUOLEN kun yskin.. OMG. Seuraa koko ajan ja yöllä yrittää kiivetä sänkyyn... Siis mä en tiedä missä tässä ollaan menty metsään. Oonko sitten saannut "opetettua" Bellasta niin riippuvaisen minusta vai onko kuitenkin luonteessa. Sen mä kuitenkin tiedän, että Teriä ei vois VÄHEMPÄÄ kiinnostaa missä yskin ja milloin! Onko vika minussa? Terissä? Bellassa? Who knows?

Ne pentusuunnitelmat on kuitenkin vihdoin ja viimein, aivan täydellisesti, kuopattu ja haudattu! piste. Voi olla että Bellasta tulee vielä aika hyvä "koeKoira", agility, toko ja vepe, mutta joo. Itse kritisoin ahkerasti jalostusvalintoja valkkareiden osalta. Tästä syystä en mitenkään, siis mitenkään, voisi enää kuvitella Bellaa jalostuksessa. Tässä vaiheessa voisin nostaa hattua Minnalle (kennel Disadonna) ja antaa arvostusta Hänen oikealle valinnalle jalostuksen suhteen! Musta on aina rohkea ja ehdottoman oikea valinta jättää käyttämättä koiraa, vaikka se olisikin hankittu jalostusta varten, jos koira antaa asiaan aihetta.

Toivoisin yleisesti enemmän kriittistä linjaa valkkareiden jalostuksessa. En kuitenkaan ehkä näyttelytulosten perusteella, vaan yleisesti luonteen. MUTTA tätäkin tärkeämpänä pitäisin kasvattajien REHELLISYYTTÄ. Valkkareissa on selkeästi havaittavissa jakoa seurakoira- ja harrastuskoiraominaisuuksiin. En nyt puhuisi käyttö-ja näyttelylinjaisista, mutta siihen tämä on menossa. Tulevaisuuden valkkariomistajissa on paljon niitä, jotka haluavat kaverin sohvalle ja tähän sopivia koiria ja niiden pentuja on paljon! Mutta niin on myös tulevaisuuden valkkariomistajia, jotka haluavat "kisakoneen" tai edes potentiaalisen semmoisen. Myös näille tulevaisuudenvalkkariomistajille löytyy koiria!

Itse en usko että näitä samoja ominaisuuksia, joita kisakoira ja sohvaperuna vaativat, löytyvät enään kauan samasta koirasta. Tässä kohtaa kasvattajat voivat vaikuttaa paljon. Ensinnäkin sillä että suosivat jalostusvalinnoissaan koiria, joiden avulla molemmat ominaisuudet on mahdollista säilyttää. Näin ei valitettavasti ole. Tuntuu että tämä loputon vastakkain asettelu (show-koe) tekee vain hallaa rodulle... Tai no, ei näinkään voi sanoa. Omasta mielestäni kun näyttelyihin on paljon helpompi viedä koira. Kokeisiin varten pitää treenata enemmän. Mutta ruma koira ei voi menestyä näyttelyissä.... kokeissa kylläkin. Treenaaminen on sitten enemmän ohjaajasta kuin koirasta kiinni. Vaikka kylläkin se "koiramateriaali" vaikuttaa, kaikesta treenistä huolimatta. Eli siis loppupeleissä se on aina "koiran ominaisuudet + ohjaajan motivaatioa=loppputulos".

Itselläni on tarkoitus hankkkia muutaman vuoden päästä "harrastuskoira" itselleni. Valkkari ei valitettavasti ole ollut listan kärkipäässä Harmittaa todellakin. No, täytyy myöntää että koon puolesta valkkari asettaa rajoitteita (agility). Mutta, mitä enemmän tapaan rodun edustajia, sitä enemmän tykkään näistä Eihän sitä tiedä jos minäkin vielä löydän itselleni kivan, pienen, valkkarin, kun asia on ajankohtainen

Kaiken kaikkiaan Bella on kuitenkin maailman RAKSUIN koira mulle, kuten niin monta kertaa olen sanonut. Kuka nyt pahaa haluisi perheenjäsenestään sanoa

No se siitä vuodatuksesta. Toivottavasti ymmärsitte oikein, saa oikein mielellään kommentoida. Taisin tahalleen kirjoitella vähän "provosoivasti".

Terpulla on vuorostaan joku ihan ihmeen "nuoleskeluvaihe" menossa. Siis ei mikään mun "voitelu", vaan ihan kirjaimellisesti se nuolee itseään. Vähän jo huolestuttaa... etenkin kun jotkut sanoo että nuoleskelu voi olla merkki kivusta.... Huomenna ollaan menossa ottamaan rokotukset ja sit kysellään pari kysymystä asiaan liittyen!

Niin ja olihan Terillä synttäritkin 29.12.2011..... arvaa vaan kuka muisti.... No ONNEA TERI 5-vee!!!!

Ahkerimmat lukijat ehtivät huomata, että oltiin Bellan kanssa koiranäyttelyssä viime viikonloppuna. Sitähän varten pitää koira pestä! Ja puhdas Bellasta tulikin Ajattelin sitten ottaa koirista, etenkin Bellasta, kuvia kun olivat kerrankin puhtaita.

No.... eihän siitä mitään tullut Heti kun laskin vapaaksi,  niin eikös se Bella ollut ensimmäisenä ojassa. . Ei vaan, oikeasti .

Tässä Bellan parhaimmistoa lenkiltä:

Teristä olisin saannut ihan HUIPPUkuvan.... En vaan osannut käyttää kameraa ja tuli sitten tuo salama siihen... ja lopputulos on valotuksen suhteen kaikkea muuta kuin hyvä....

Tässä Terpu ihan normi valossa:

Tänään kävin koirien kanssa "treenailemassa". Bellan kanssa tehtiin TOKOliikkeitä ja Terin kanssa agilityn kontaktipintojen treeniä. Meni TOSI mukavasti! Bella oli niin hienosti mukana Sain loppua kohden aika vauhdikastakin maahan menoa. Meidän kompastuskivi onkin sitten se sama, aina ja ikuinen, seuraaminen Pari askelta kestää ja that's it! Antakaa joku mulle, pliiiiiiiis!, sitä malttia treenata seuraamista vain muutama askel kerralaan! Aika pitkä matkahan tässä on "koekestävyyteen".... HUoh. Muuten meni tosi kivasti

Terpun kanssa myös tosi hyvät kontaktitreenit. Samalla linjalla kun jaksaa jatkaa, niin hyvä tulee Kaipaisin edes YHTÄ hyppyä vanhalle (seuran) kentälle, niin saisi treenattua aika montaakin juttua!

Teri muuten viime agilitytreeneissä huusi kuin syötävä Jo ensimmäisen esteen eli hypyn jälkeen, matkalla putkeen, vingahti. Se kauhee huuto alkoi sitten myöhemmin kun tein hypyn jälkeen persjätön. Saattaa olla että astuin sen tassun päälle, ehkä en. On Terin tassun päälle ennenkin astuttu ja häntä on jäänyt oven väliin useammin kuin tarpeeksi. Kertaakaan se ei ole huutanut yhtä paljoa. Voisko syy olla siinä, että harvemmin MINÄ olen ollut se joka näitä tilanteita aiheuttaa!?! Jos se vaan sai jonkun "shokin"!?! Sopii ainakin toivoa.... nimittäin olisi ihan kamalaa jos kyseessä olisi jotain rakenteellista vaivaa... Koira on kuitenkin kuvattu, eikä mitää pahaa ollut silloin havaittavissa.

Tällä viikolla LUPAAN saada kasaan "kontakti-kehikot" ja päästään Bellan kanssa treenaamaan kontakteja. Olisi jo korkea aika, jos joskus tahtoo päästä kisaamaan!

TÄLLÄ VIIKOLLA on muuten luvassa KOIRAMAISTA OHJELMAA!!!

 Saattaa olla että en itse osallistu tapahtumiin, mutta vinkiksi muille

Lauantaina on AGILITYN MÖLLIKISAT Kouvolassa alkaen klo 10.00. Lisää Homeetan sivuilta!

Sunnuntaina on vuorostaan MATCH SHOW alkaen klo 12.30 Kotkassa KKS:n uudella hallillla. Lisätietoja KKS:n keskustelupalstalta.

Johan oli viikonloppu! Aika rankkoja tommoiset isot sisänäyttelyt. Ei ehkä ihan se mun juttu. Ulkonäyttelyissä on ihan kiva käydä (jos ei vaan sada ja harvoin on satanut), mutta kyllä mä taidan jättää väliin tämän "sisäkauden".

Tapahtumana itsessään tuo Messukeskuksen kaksipäiväinen kansainvälinen koiranäyttely on kokemisen arvoinen! Voisin vaikka joku vuosi lähteä ihan turistiksi Olisi ihan mukavaa seurata kehiä ja etenkin sitten ryhmäkehiä, puhumattakaan BIS-kehästä!

Mähän olin tänä vuonna matkassa LAINAKOIRAn kanssa! Lähdin siis handleriksi kaverin Mikko-koiralle Mikon emäntä oli reissussa ja minä otin tämän nuoren, valkkarimiehen matkaan. Siinä samassa ajattelin ilmoittaa myös Bellan toiselle päivälle.

Mikko suoriutui lauantaina JUN ERI ja JUK 3

Esiintyminenkin sujui paljon paremmin kuin olin kuvitellut! Tuomarina oli tiukka ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten. Jakoi vähintään yhtä paljon muuta kuin ERInomaista. Kauhulla jo odottelin mitä me Bellan kanssa saadaan... Näytti vielä hieman siltä, että tuomaria miellytti enemmän lyhyemmän karvan omaavat koirat.

Piiiiiitkän  ajan kuluttua oli mun ja Bellan vuoro.

Bella sai hienosti AVO ERI

Kilpailuluokassa ei sijoitusta, mutta kyllä olin ylpeä tuosta excellentista! Etenkin kun Bellan tämän vuoden näyttelyt on ollut H, H, EH... ja sit tietyst se ERI + SERT! Niin ja nyt ERI. Ihan hyvä päätös vuodelle.

Arvostelu oli ruotsiksi, mutta mä olen yrittänyt parhaani mukaan suomentaa. Käsialasta on todella vaikea saada selvää ja joudun aikalailla arvailemaan mitä sanoja on...

"Suuri narttu, mutta feminiininen. hieman pitkänomainen pää erinomaisin linjoin. Hyvän muotoiset silmät. hyvä pigmentti. Leveästi asettuneet korvat. Hyvä kaula ja säkä. toivoisin voimakkaampi selkä. voisi olla lyhyempi lantio. erinomainen eturinta ja rintakehä. leveä reisi. hyvä luusto. ..... erinomaiset liikkeet. väri voisi olla valkoisempi. jonkin verran korkea häntä liikkeessä."

Olipa muuten hankala suomennos!!! Sihteeri on vallan kokonaan unohtanut pilkut arvostelusta. Aika hankala oli tietää mikä adjektiivi ja substantiivi kuuluvat yhteen... yksi kohta jäi kokonaan uupumaan kun ei sanakirja tunnistanut mitään sanaa, mitä yritin tavata.

Bellasta ei tullut kuvia kehästä, mutta tässäpä muutama muu, tosi "onnistunut" otos

Bella taas omaan "bellamaiseen" tapaan omi ton koko alustan itselleen eikä laskenut Mikkoa lähimaillekaan. Niin ja makuualustahan oli oikeasti Mikon... Tosta syystä mä en enää ole pitänyt häkkiä mukana. Bella kyllä TYKKÄÄ olla häkissä, vähän liikaakin kun alkaa sitä puolustamaan ja kehästä joskus vetää sitä kohti. Mä en vaan jaksa kuunnella sitä murinaa.... Ja toisaalta rentoutuuko koira sitten siinä jos kuitenkin koko ajan on vahtimassa? Häkki pitäisi sitten olla riittävän syrjässä. Ei muuten ollut kauhean mukavaa kun meidän vieressä oli just häkki, jossa kaksi valkkaria, ja jotka puolustivat rähjäten omaa tilaansa. Alkuunsa sitä säikähti enemmänkin.

Sunnuntaina Bella jäi kotiin ja lähdin Mikon kanssa. Matkaseurana oli Riikka, Jaden ja Nemin kanssa. Mikon hermot ja kärsivällisyys olivat aika kovilla hormoonien hyrrätessä, kun Jade oli juuri aloittanut juoksut. Jade oli vielä niin kiltti ettei oikein Mikko tahtonut uskoa pysytellä kaukana. Bellahan teki heti alkuun selväksi miten maailma makaa

Tuomarina oli venäläinen Julia Ovsyannikova. Mukava tuomari, mutta linja oli aika löyhempi kuin edellisenä päivänä, huomattavasti enemmän ERIn saaneita koiria.

Mikko oli myös sunnuntaina JUN ERI JUK 3

Tuomari sanoi vielä suullisesti tykkäävänsä todella paljon koirasta ja että Mikko on just oikean tyyppinen. Mutta Mikko on liian kapea, näytti vielä oikein kädellä lapojen kohdalta. Massaa pitäisi saada! Mutta sehän me jo tiedettiin Seisominen ei sujunut kamalan hyvin ja koira oli muutenkin paljon rauhattomampi. Varmasti aika rankka reissu myös Mikollekin. Sunnuntai-iltana vein Mikon sitten takaisin koirahoitolaan, josta koira oli varmaan todella iloinen. Siellä kun oli odottamassa Mikon "isoveli", sakemanni Musti

Tänne "kotiapäin" tuli kuitenkin kivasti menestystä kun Kennel Disadonnan koirat pärjäsivät hienosti! Heidän saavutuksistaan voit lukea enemmän Disadonnan uudistuneilta kotisivuilta

Osasi se Mikkokin välillä huilata, kun ei antanut vaihtoehtoja

Viime sunnuntaina olimme Bellan kanssa agilitykoulutuksessa. Olin saanut pari päivää aikaisemmin ratapiirroksen sähköpostiin ja oikeestaan kauhulla odottelin itse koulutusta! Ratapiirroksessa oli niin kauheita juttuja että Terinkin kanssa olisin ollut ihan hukassa. Pituuttakin radalla oli vaikka ja kuinka! Tässäpä teille piirros, niin näette itse.

Mä olin ihan hukassa jo rataan tutustuessa. Oikeestaan pää oli jo niin sekasin ekan keppien (eli vain 12 estettä...) jälkee, että skippasin kokonaisen pätkän radasta, enkä todellakaan osannut miettiä mitään ohjauskuvioita.

Mutta täytyy sanoa että kun ryhdyttiin hommiin, niin aika kivastihan se meni! Oli aivan uskomatonta  miten selviydyttiin Bellan kanssa monesta semmoisesta kohdasta/jutusta mitä ei edes olla koskaan harjoiteltu! Tooooosi paljon jäi kaikkea yksittäisiä ohjausjuttuja joita pitää harjoitella. Opin vihdoin, tai en siis oppinut, mutta sain aika perusteellisen käsityksen "pakkovalssista". Sitä vaan lisää harjoittelemaan! Radalla harjoiteltiin sitä mm. puomin jälkeisellä 11.hypyllä.

Kontaktiesteitä me ei tehty ollenkaan. Niitä pitää nyt alkaa treenaamaan erikseen. Sain siunauksen mun treenisuunnitelmalle ja samalla muistutuksen toistojen määrästä, toistoja, toistoja, toistoja vaan!

Tosi mielenkiintoinen kohta oli kepeiltä tulo 13. hypylle ja siitä eteenpäin aina takaisin kepeille. Meidän ryhmä oli "alkeisryhmä" ja jokainen sit leikki että meillä olisi HYVIN itsenäiset kepit. Jätettiin koira siis istumaan keppien ulostuloon ja mentiin koira ottamaan 13.hypyn taakse. Koira kun lähti tulemaan, persjättö ja ohjaajan tiukka "kaarre" (en tiedä mikä olisi virallinen termi....) heti kun koira on hyppäämässä 14.hyppyä. Tällä oli tarkoitus saada koira ohjautumaan heti hypyn jälkeen oikealle ja näin hyppäämään 15.hyppy oikeasta suunnasta. Meillä toi jopa onnistui ja jotenkn sain vielä Bellan hyppääämään 15.hypynkin. Tuo kohta (ohjausliike ylipäätänsä) jää treenattavaksi myös Terin kanssa.

Ja mähän olin ihan varma etten saa Bellaa IKINÄ menemään kepeille, kun tuossa noi molemmat putket olivat ihan tarjolla. Mutta sinne se Bella vaan meni ja heti ekalla kertaa. Ajauduin vaan liikaa koiran eteen ja Bella lähti suorittaa kepit väärältä puolelta. Otettiin uusiksi ja mä ihan "nuolin" tuota 26/6.putkea ja menihän se Bella oikeinkin kepit.

Aika tovi sitten jankattiinkin tuota suraavaa estesarjaa (24.Aalle asti). Bella teki tosi hienosti töitä, mutta MÄ en meinan millään tajuta koko juttua Etenkin tuo 20 - 21.väli tuotti turkasen paljon ongelmia. Ehkäpä noin viiden yrityksen jälkeen aloin pikkuhiljaa tajuamaan ja onnistuihan se sitten. Siis todellakin NIIIIN musta kiinni toi homma.

Pidemmälle ei sitten ehditty, mutta tuossa jo oli ihan koko rahan edestä!

Pitääpä vielä sanoa tästä "jalosta" lajista jotakin. Olin nimittäin kavereiden kanssa lauantaina viettämässä pikkujoulua Helsingissä. Selvinpäin (tai ainakin ajokunnossa) piti olla kun tosiaan tuota koulutusta oli aamupäivästä ja yöllä piti kotiinpäin ajella. Olin siis nuoruuden/lapsuuden ystävien kanssa, jotka eivät ole koiraihmisiä, tai eivät ainakaan tiedä hölkäsen pöläystä agilitysta. Yks kaveri sitten kyseli siinä miksei mun avokki voi Bellan kanssa mennä, niin voisin minä jäädä Helsinkiin juhlimaan? Mä sitten selitin hänelle ettei se sillein mene, että koulutus on enemmän MULLe kuin koiralle. Että kun koira osaa tietyt jutut, niin se on meistä ohjaajista kiinni miten menee. Mun kaveri oli ihan että "aijaaaaa... ei hän ikinä ole tuommoista tiennyt" Hän ajatteli, että koiralle vaan opetaan ne tietyt jutut ja sitten se osaa ne. Hän ei siis ollenkaan osannut kuvitella mikä merkitys ohjaajalla on agilityssa. Varmasti aika moni muukin ajattelee noin. Voi kunpa vaan tietäisivät totuuden ja kuinka mielenkiintoinen tämä laji oikeasti on! Mä näen melkeinpä että koira on tässä "harrastusväline"....

Tammikuussa sitten uudet treenit!

Tänään vapaapäivä ja kirjoitellaan sen kunniaksi blogiin

Kerrottakoon ensin Terin ja mun agilitytreeneistä. Ohjaajamme Suvi oli ollut itse koulutuksessa ja jakoi oppejaan myös meille.

Mä sit taas päätiin Paintissa vääntää teille piirroksen!

Mä olin jo rataan tutustumisessa ihan että "WHAT!?!"

Alun kolme hyppyä mentiin koiran edellä juosten ja siis hyppyjen "alapuolella" kun nyt tuota piirrosta kattoo. Mä olin ihan ihmeissäni kun tuo onnistu heti ekalla kerralla! Terpu vielä hienosti korjasi ton 3.hypyn takaata mun "jalkatyönnöllä" vaikka oli jo tältä puolelta tulossa. No mutta se varsinainen WHATTT!!! oli sit toi 4.hyppy. Siihenhän oli sitten tarjolla vaikka ja mitä kieputusta ja vääntöä! Kokeilin "pakkovalssia" mikä ei ollut hyvä kun en riittävästi ehtin koiran edelle. Sitten "saksalaista" joka oli ihan kiva. Sitten perinteisempää valssia. Ja sitten oli vielä versio "sylikäännöksestä" ja putkeenlähetys. Tämä versio oli meillä se "käyttöversio" vaikka ei tuo putki nyt kauheen hyvin Terii imenyt....

Loppu radasta olikin vaan kauheeta juoksua heti kun koiran oli saannut putkeen (noi hypyt ei ehkä oo ihan todenmukaisesti, mutta sinnepäin)! Kaikkina muina kertoina olin Terpun kanssa aika samaa matkaa, mutta sitten kun oli ruokapurkki odottamassa lopussa, niin mulla ei ollut MITÄÄ jakoa! Terpulta jäi vielä 8.hyppy väliin kun oli niin kauheeeeee kiire.

Bellan kanssa kävin eilen itsekseen treenaamassa. Se oli jotenkin ihan väsy jo hetken jälkee. Keppikulmat ei onnistu eli verkko pakko laittaa ens kerralla keppien ekaan väliin. Suorasta "kulmasta" menee kyl hienosti Kaiken kaikkiaan on sanottava että Bellalle on USKOMATTOMAN vaikeaa olla mun oikealla puolella ja sitä on siis tosi vaikee ohjata oikealta puolelta. ehkpä se siitä kuitenkin....

Ja hyvin huomaa että ollaan vaan harjoiteltu pieniä, yhden, kahden esteen pätkiä. Bella kun odottaa että se pallo lentää ja onkin IHAN hölmistyneen näköinen jos ei palloa näy Ei jäänyt mikään paras fiilis tosta sessiosta. Innolla odotetaan ensi viikon koulutusta!!!

Meidän hallikin on VALMIS! Tai ei se mitään valmis ole, mutta saa siellä treenata. Eli ensi viikolla treenit (vihdoin) sisätiloissa Viikonloppuna olisi myös seuran agilitykisat. Ne nyt jää multa kokonaan väliin kun joudun olemaan töissä, siis niissä töissä joista OIKEESTI maksetaan rahaa ja joka mahdollistaa tän muun harrastamisen. Sunnuntaina meinasin aamulla käväistä katsomassa, kun kisat alkaa 9.00 ja töissä on oltava vasta 11.30. Pari tuntia ehtii I-luokan koirakoita seurata.

Eilen kävin koirien kanssa erikseen lenkillä. On ne kyllä niiiiin erilaisia erikseen kuin yhdessä. Terpu ei vetänyt (melkein) yhtään koko lenkillä, vaikka kolmestaan sillä tuntuu olevan kestoveto päällä koko ajan. Bellan kanssa kävin sitten juoksemassa!! Kyllä! Olin joku aika sitten "vetoillassa", missä esiteltiin erilaisia koiran kanssa harrastettavia vetolajeja. Ostin sieltä sitten juoksuvyön ja kunnon juoksunarun. Nyt siis ekaa kertaa käytössä ja olivat hintansa väärtejä! Paljon parempi kuin mun vanha, robin hoodista ostettu, joka hajos heti. Eihän Bella vedä ollenkaan, mutta hihna oli kuitenkin koka ajan tiukalla. Ihan hyvä vaan kun ei menty lujempaa, mun kunto ei yksinkertaisesti riitä Tohon vetopuoleen voisi kiinnittää enemmän huomiota sitten kun itse jaksan edes juosta.

Syytä tässä olisikin juosta... ja lopettaa herkuttelu. Kiloja on tullut niin kauheesti ja muutenkin on "vetämätön olo". Harmi vaan kun ei sitä motivaatiota löydy 30 kg ylipainoo... vaatteet käy pieniksi. Monihan alkaa laihduttaa kun he haluavat näyttää paremmilta... Haluaisin minäkin paremmalta näyttää, mutta ei se riitä motivointiin... Ainoo SYY tällä hetkellä joka jaksaa motivoida minua on AGILITY! Mä haluisin laihtua ja kasvattaa kuntoa ihan vaan siitä syystä että mahdun vielä treenivaatteisiin ja jaksaisin juosta siellä radalla! Nyt on ihan kauheeta kun ei treeneissäkään jaksa juosta ja kisoissa hävitään sekunteja ihan 100varma mun heikon kunnon takia. No mutta ei ketään voi väkisin pakottaa... toivotaan että tää on jotain "syysmasennusta" ja energiaa löytyis pian enemmän!