Kerronpa tässä yhdestä mennä viikolla sattuneesta jutusta. En ole vaan aiemmin joutanut tänne kirjoittelemaan. Tais olla torstaiaamu kun laskin koirat ulos. Maahan oli hitusen satanut yöllä lunta ja ihastelin valkeita puiden oksia. Heti olo tuntui kivemmalta kun ei ollut niin pimeää :) Pääsin sitten saunan taakse ja huomasin että Teri haistelee maassa jotakin poikkeuksellisen intensiivisesti. Siitä sitten ampaisi kohti mökkinaapurin pihaa. Kielsin heti kun oli sinnepäin menossakaan. Koira jopa pysähtyi, mutta samantien säntäsi kohti mökkiläisen maita. No mähän jo tiesin että sillä on nyt joku haju.... täähän ei oo mikään ensikerta... Pahaksi onneksi Bellakin säntäsi perään. Mutta aivan parissa sekuntissa alkoi kuulumaan Bellan haukun ja ulvomisen sekaista älämölöä ja Bella säntää takaisin pihaan. Ja sitten kuuluu puskista kauheeta rytinää ja pauketta sekä Terin "ajoulvoa". Tässä vaiheessa olin jo ihan varma ettei kyseessä ole mikään tavallinen pikkujänö! Seuraavaksi ehdin näkemään viereisellä pellolla vilauksen jostain isosta ja ruskeasta joka juoksi edellä ja Teri äänestä päätellen perässä. Huh, huh.

Juoksin vauhdilla sisälle ja huusin ukolle että "Nyt se koira lähti jonkuu hirven perään!" Tais olla ukko vähän kummissaan kun kohta tuli myös pihalle. Teristä ei enää näkynyt eikä kuulunut mitään. Jäljet kulkivat pellon läpi jonnekin. Jäljistä pääteltiin että kyseessä oli joku pienempi "hirvieläin" kenties kauris. Kauris oli tullut viereiseltä pellolta, käynnyt kääntymässä meidän saunan kulmalla ja jatkanut matkaa kohti peltoa. Tässä samalla kylällä oli noin viikkoa aikaisemmin nähty "ukkokauris" yhden talon nurkilla. Ja jälkiä on näkynyt siellä sun täällä.

Mitäs tuollaisessa tilanteessa voi tehdä? Turha sitä koiraa on lähteä etsimään, kun ei yhtään tiedä mistä. Eipä muu auttanut kuin toivoa parasta ja odottaa että koira tulee kotia. Kaipa siinä joku puolisen tuntia meni ennekuin Teri ilmestyi saunan kulmalle häntä heiluen.... Olisko liikaa toivottu että metsäneläimet pysyisi poissa MEIDÄN pihalta!?! Ei kuitenkaan asuta missään metsän keskellä. Ihan tässä on asutusta ja jokea puolin ja toisin. On mahtanut kauris olla paniikissa. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut mielenkiintoistä nähdä mitä tuolla reissulla on käynnyt... Tuskinpa Teristä ikinä mitään pelastuskoiraa tulee kun on tuo riista/ajo/vietti niin voimakas. Jäis varmaan mummot mettään jos joku nelijalkanen olisi samalla alueella liikkunut! Onneksi Bella pysyi (melkein) koko ajan lähellä. Oonkin aina sanonut sille ettei kannata tuon Terin perässä juoksennella. Se kun hylkää heti kun huvittaa. Niin että pysyisi vaan meikän rinnalla :)

Että näin....