Nää blogithan on tosi hauskoja juttuja On kiva lukea muiden kuulumisia ja katsella kuvia. Usein lueskelusta on jopa käytännön hyötyä, jos aiheena on koulutuksellisia/terveydellisiä/ruokinnallisia/jne juttuja. Mutta on se jännä miten "kieli pitkällään" odottaa muiden päivityksiä, niin että jo viikon päivitystauko tuntuu pitkältä ja sitä voivottelee "noh, noh, miks ei tuo nyt julkaise mitään.." Ja itse ei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi!
Tälläistä tää on

Melkosen "aikaansaamattomia" ollaan oltu. Kaikki "extra" treenaaminen on jäänyt Viime viikolla kuitenkin vihdoin avattiin tuo alikulkutunneli moottoritie-työmaan jäljiltä. Tunnelin kautta pääsee tosi hyvin oikaisemaan oman seuran hallille ja näin voidaan käydä siellä agilitya treenaamassa ihan lenkin ohella. Tunnelin kautta hallille on matkaa 1,9 km ja toista kautta matkaa kertyy yli 4 km. Eli olemme siis erittäin iloisia että saamme jälleen alikulkutunnelin käyttöön Perjantaina meinasin jo olla ahkera ja ennen iltavuoroa lenkkeillä hallille, joko pyörällä tai jalan, ja ottaa pienen, max 10 min treenin/koira.

Agilitya ollaan treenattu tiistai-iltaisin omassa ryhmässä Terillä on ollut kivasti vauhtia ja intoa. Bellan kanssa pikku hiljaa edistytään. Kontaktiharjoituksia jopa jonkin verran tehty. Bella ei vaan ollenkaan ohjaudu samalla tavalla kuin Teri. Teri kun on alusta asti ollut ihan kädellä ohjattava, niin Bellalla on todella suuria vaikeuksia ohjautua käsimerkkien mukaan. Tässä hommassa auttaa huomattavasti pallo siinä kädessä minne Bellan haluaa. Kyllä se siitä, pikku hiljaa. Haaveena olisi päästä Bellan kanssa osallistumaan agilityn möllikisoihin 2.11. Katsotaan miten olemme siihen mennessä edistyneet... niin että kehtaako mennä radalle haahuilemaan

Viime viikolla olimme myös vepetreeneissä. Ehdimme ottaa vain kaksi liikettä. Ensimmäisenä se oman veneen hinaus 50 metristä. Se meidän 50 m taisi vaan todellisuudessa olla noin 60 metriä.... Hyvin Bella lähti uimaan rantaan. Hiukan pälyili taaksepäin mua veneessä, rannasta kuitenkin aina kutsuttiin ja itse pysyin passiivisena ja ääneti veneessä. Tällä kertaa Bella tiputti köyden jo ennen maalitolppia ja jo ennen kuin sen jalat osui edes pohjaan. Taisi olla matka pitkä ja koiralla palkkakippo isona houkutuksena, niinpä loppui maltti kesken.  Ensi kerralla voisi ruokapalkan jättää piiloon ja muutenkin antaa vähemmän haistella herkkua etukäteen.

Toisena liikkeenä harjoittelin vientiä. Matka oli lyhyt, noin 15 metriä ainoastaan. Ekaksi Bella vei ne "pelastusliivit". Ei lähtenyt ekalla, mutta toisella lähetyksellä lähti upeasti Sitten piti harjoitella poijua mun omalla poijuvirityksellä. Sitähän Bella ei halunnut ottaa suuhun ollenkaan! Pari kertaa lähti uimaan veneelle ilman esinetä ja mä kutsuin takaisin. Päädyin sitten kokeilemaan vientiä sillä ihan oikealla poijulla (vaikka aikasemmin sanoin etten niin tee...) Kahluusyvyydestä sain Bellan muutaman kerran tarttumaan köyden pätkään ja uimaan kohti venettä. EI se nyt mikään pro suoritus ollut, mutta ei ihan katastrofikaan. Uskoisin että Bella pientä ideaa hommasta sai. Ja eikä tuossa tuntunut olevan ongelmana itse vienti (kovasti oli veneelle menossa), vaan pääasiassa se ettei Bella "tykännyt"/uskaltanut ottaa vierasta (epämieluisaa?) esinettä suuhun. Tätä nyt on vaan harjoiteltava, toistoja  toistoja toistoja jne...

Terin kanssa olimme Agi-Kotkien järjestämissä agilitykisoissa viime vknloppuna. Juostavana oli kaksi agilityrataa ja tuomarina Risto Ojanperä. Kisoissa oli paikan päällä kuvaaja ja näinpä voidaan "kuvittaa" tätä tarinaa hienoilla kisakuvilla! Kuvaajana toimi Maija Aapalahti.

Ensimmäinen rata meni ihan pipariksi. Teri ei keskittynyt yhtään. Sillä taisi jäädä sen "namipurkki" liian tuoreeseen muistiin. Ehkäpä jäi liian viime hetkeen purkin jättäminen, etenkin kun meitä edeltänyt koirakko ei lähtenytkään radalle (koira varasti ja ohjaaja ei halunut suorittaa rataa). Meni kai itsellänikin pasmat ja ajatukset sekaisin. Otettiin sitten hylky kun Teri juoksi vielä putken ohi, enkä jaksanut korjata kunse rata oli jo aiemmin mennyt ihan miten sattui.

Tässä Terpu ensimmäisen radan keinulla




Seuraavat kuvat ovat myös ensimmäiseltä (pipari)radalta








Onneksi oli toka rata juostavana. Sinne sitten päätin lähteä rauhassa. Tavoitteena saada puhdas rata, vauhti sai jäädä vaikka autoon! Ja ihan kivasti se rata menikin! Eikä vauhti edes ollut jäänyt autoon, loppua kohden sitä oli mulle ihan liikaakin! Lopussa oli nimittäin puomin jälkeen kolme rinnakkaista hyppyä, jotka olisi pitänyt vetää välistä vetoina. Mä olin kuitenkin suunnitellut ehtiväni ekan hypyn taakse. Teri lähtikin siitä puomilta niin vauhdikkaasti etten mä mihinkään ehtinyt. Jotenkin sain räpiköityä koiran sinne minne kuuluikin, mutta sitten se sarjan viimeinen rima tippui siinä sählätessä. Radalta siis 5 ja yliaikaa +2,21 eli tulos siis 7,21. Tuossa radassa oli monta vaikeaa paikkaa mistä selvittiin. Hyvä mieli jäi

Kuvia löytyy myös toiselta radalta ja tässähän näitä: