No johan tässä on ehtinyt tovi vierähtämään....

Saatiin haaste Johannan laumalta, mutta siihen ei vielä ole tullut kunnon ajatuksia. Palaan asiaan sitten kun ja jos niitä tulee

Katsellaas nyt tuota kalenteria ja muistellaan hiukan mitä ollaan touhuttu.

Tokon koulutusohjaajakurssin toinen osa oli marraskuun alussa. Tosi mielenkiintoinen kurssi kaiken kaikkiaan! Parasta ehkä oli porukka joka kurssille osallistui. Paljon syntyi keskustelua ja muutenkin oli kiva kun vuoronperään ihmiset olivat äänessä, sen sijaan että tunti tolkulla olisimme kuunnelleet yhtä kouluttajaa. Käytännön harjoituksia oli jälleen molempina päivinä. Nyt oli erityisen kivaa kun sekotimme porukkaa ja tuli tehtyä töitä yhdessä vieraan ihmisen kanssa ja sai erinlaisia näkökantoja asioihin Nyt tarvisi vain suorittaa käytännön harjoittelut ja sitten voisi laittaa kennelpiiriin tokokouluttajan hakemuksen vetämään! Ei tässä miksikään kouluttajaksi olla rupeamassa, mutta ehkä joku päivä olisi eväitä siihenkin hommaan, kunhan ensin harjoitellaan näillä omilla koirilla

Ja tästä pääseekin hienolla aasinsillalla siihen että emme ole YHTÄÄN tokoilleet... heh heh... No ehkä kerran tai pari just sen verran, että tuli todettua ettei kannata osallistua joulukuun kisoihin ja tiedä koska sitten, jos tähän tahtiin edetään...

Agilityä ollaan kuitenkin harjoiteltu

Terin kanssa osallistuimme oman seuran agilitymestaruuksiin! Mestaruus ratkottiin hyppy- ja agilityradan yhteistuloksella, erikseen mestarit mini-, medi- ja maxiluokissa. Olimme Terin kanssa hienosti KAKKOSIA! Yliaikanollilla tuo tulos tuli, mutta tosi jees kuitenkin. Hyppyradan jälkeen olimme sijalla kolme ja jännitystä riitti agilityradalle. Käänteisessä järjestyksessä mentiin viimeinen rata (eli johdossa olijat juoksivat viimeisenä) Ja kyllä hallissa oli hiljaista!! Mestaruuden voitti hyppäriradan kakkonen, bordercollie Taiga (vai oliko edes Taiga, ei muista, bortsu kuitenkin ). Hyppäriradan ykkönen sai valitettavasti hylyn agiradalta. Kyllä mä olin ylpeä meidän suorituksesta, vaikka ei ne radat niin kauniita olleet.... Ekalla radalla Teri sai jonkuu ihmespurtin lopussa enkä ehtinyt mihinkään ohjauksiin mukaan. Kauheeta koiran pysäytystä ja jarrutusta kun se loppu oli siksak-hyppyjä täysi. Kai se Teri kuvitteli purkin odottavan, vaikka ei siellä mitään ollut. Mutta tähänhän mä oon yrittänyt treeneissä ja kisoissa pyrkiä. Siis että Teri ymmärtäisi sen purkin jossain odottavan ja saisin koiraan vauhtia. Ei siis pidä olla harmissaan kun koira kerrankin toimi niinkuin olen toivonut ja nyt itse olin vaan "tyhmä". Maaliin tullessa nappasin nopeasti siitä maasta jonkuu rasian ja nakkasin ne namit sinne. Sai Teri sitten sen "purkin" mitä lähti radalta hakemaankin

Bellan kanssa oltiin Nina Mannerin agilitykoulutuksessa. Paikan päälle tullessani tajusin että miten mainiota olisi ollut jos olisi videokamera ollut mukana. Ensi kerralla sitten. Täytyy todeta että tämänkertaista treeniä en olisi halunnut edes videolta katsoa... Ensinnäkin mulla oli pikkuinen krapula... kaikki oli sen edellisen illan parin punaviinilasin syytä.... Siideriä tuli juotua enemmänkin, mutta ei siitä mitään krapulaa olisi tullut. Se punaviini on paholaisesta! Semmonen päänsärky ja tykytys, että ei oikein ollut fiilis parhaimmillaan.

Ja en mä sit tiedä oliko se sitten se krapula vai mikä, mutta kun tuntui ettei mikään onnistu Mä olin ajoittain ihan hukassa, mutta kyllä se Nina sanoi että välillä osui ohjaus ihan kohdilleen, koira ei vaan osannut sitä lukea. Olihan tuossa hyvääkin, rengas mentiin oikein läpi ekalla ja meidän kontaktiharjoittelu sai "siunauksen", lisää vaan treenii ja asteittain vaikeutta lisää. Päätin sit ottaa "kotitehtävksi" muutaman radan jutun treenattavaksi. Lähinnä nyt sen että koira hakeutuisi enemmän myös mun vasemmalle puolelle ja osaisi myös "haltuunotot" eli osaisi tulla lähelle mua. Siis kyllä niiiiiiiin päinvasteiset ongelmat kuin Terillä ja mulla!! Huoh!

Nyt sit viimeharkoissa treenattiin mm pakkovalssia, joka onnistui epäsäännöllisen hyvin.... Olen tässä välissä kunnostautunut ja käynyt jopa kaksi kertaa hallilla Molemmilla kerroilla treenasin tuota pakkovalssia ja yksintertaisesti sitä että Bella ymmärtää mitä tarkoitan kun sanon "tähän". Se kun vielä juoksee sen "lentävän pallon" perässä. Pitäisi harjoitella enemmän niin että palkka odottaa jossakin/lopussa, mutta kun Bella ei niin innostu "kuolleesta" palkasta.... kohteen siis pitää liikkua/hyppiä/pomppia/lieriä jne. No mutta, huomenna meillä on jälleen treenit. Sitten nähdään onko mitään opittu... Ninä Mannerin koulutuksen jälkeen oli semmonen fiilis, että MITÄ hittoa me ollaan kisoihin menossa.... Mutta nyt parin oman treenin jälkeen on se fiilis, että on meillä ainakin hauskaa Hyvän mielen treenit on parhaita treenejä, vaikka ei aina ehkä niitä tehokkaimpia

Niin joo ja olihan meillä yhtenä iltana nuo miehen siskontytöt yökylässä Ihania tyttöjä, vaikka nuorempi hiukan pelkäsi koiria alkuunsa. Bella murisikin heille ja tehtiin diili ettei Bellasta välitetä. Teri sit oli oma ihana itsensä ja oli tyttöjen rapsuteltavana eikä sitä yhtään haitannut kaksi uutta "asukasta" täällä Bellakin käyttäytyi nätimmin seuraavana päivänä ulkona kun lähtivät makkaranpaistoretkelle (itse oli koulutusohjaajakurssilla). Tytöt jopa heittelivät keppiä Bellalle. Kai se sitten on niin että Bella kokee sisätilat liian "ahtaaksi" ja siitä tuntuu että seinät kaatuu päälle... Siskontytöt olivat ainakin AIVAN innoissaan yökyläilystä eivätkä muusta puhuneet pariin päivään! Eli ei niitä sitten kauheasti pelottanut/jäänyt kaiveleen Bellan murina... Toivottavasti ensi kerralla Bellakin tottuu lapsiin nopeammin, vaikka ei siihen ikinä voi samalla tavalla luottaa kuin Teriin. Teri todisti jälleen olevansa maailman paras koira!