Koirakuume on ollut kova koko pienen ikäni. Kun vihdoin elämäni vakiintui sen verran, että muutto omaan kotiin omakotitaloon tuli ajankohtaiseksi, lähti lumipallo liikkeelle. Vuoden vaihteessa 2006/2007 tulevaa koiruutta etsittiin kuumeisesti. Haaveissa oli SAKSANPAIMENKOIRA, ukko vaan valintaa jarrutteli. Samanlaiset ennakkoluulot kuin puolella kansasta isosta, pelottavasta ja vihaisesta koirasta ...

Vihdoin apulasta löytyi kompromissi. 29.12.2006 oli syntynyt kolme pientä pentua, saksanpaimenkoiran ja newfoundlandinkoiran rakkauden lapsia. Puhelin vaan käteen ja soittamaan, sillä pentuessa oli vain yksi narttu ja nartun olin päättänyt hankkia. Mikään ei lannistanut intoani, ei edes se että pentu asusteli Tyrnävällä melkein 600 km päässä.

Odottavan aika oli niiiin pitkä. Pakko oli kaikkea pientä pennulle hankkia, vaikka kuinka yritti itseä hillitä. Samalla käynnissä oli hurjat arvailut tulisiko pennusta enemmän nöffi vai saku. Ainakin ISO jos ei muuta. Pian sain kuitenkin yllättävän viestin kasvattajalta. Pennulla olikin useampi isä ehdokas! Sakemanni-emästä ei luonnollisestikaan ollut epäilystä, mutta isä ehdokkaana oli nöffin lisäksi seropi jossa luultavasti ajokoiraa ja belgianpaimenkoiraa. Siinä sitten hetken aikaa mietittiin.... vai ei siinä oikeesti mitään miettimistä ollut. Helmikuussa 2007 lähdettiin pitkälle automatkalle hakemaan omaa koiraa kotia!

Näin TERI tuli meille asumaan!

Teri noin 4 vkoa vanhana!