Viime lauantaina oltiin rauniotreeneissä. Aikas paljon porukkaa oli paikalla. Bellan treeni oli oikeestaan mun puolelta enemmänkin "perehtymistä koiran toimintaan". Ja mitäköhän ihmettä tällä tarkoitan?!? Sitä siis etten ollenkaan tiennyt miten Bella toimii vai toimiiko ollenkaan. Liikkeenohjaajallekaan en osannut sanoa oikein mitään etukäteen. Sanoin vaan että "periaatteessa koira haukkuu" ja että harjoituksen voisi ottaa haamuna (eli että maalimies on jo piilossa ja sieltä näyttäytyy koiralle ja antaa äänimerkin).

Ja miten sitten homma sujui käytännössä? Bella löysi kaikki kolme maalimiestä ja haukahtelikin. Ei se vielä ihan tajua mikä sen haukkumisen tarkoitus on. Ja herkästi jättää maalimiehen ja vilkuilee mun perään. Viimeisen maalimiehen se jätti useammankin kerran. Päätin kokeilla jatkossa etten kehu Bellaa ollenkaan ennen kuin maalimies on sen palkannut. Oppisi sitten keskittymään vain siihen maalimieheen.

Hyvin huomaa tässä Bellan ja Terin eron; Teri kun on aina ollut tosi itsenäinen ja irronnut (liiankin) hyvin meikästä (esim. agilityssä). Esimerkiksi metsälenkillä Teri ei paljoo varmistele missä meikä menee.... Bella taasen käy jatkuvasti kurkkaamassa missä minä menen. Omalla käytöksellä saisin varmasti paljon vaikutettua tuohon molempien "irtoamiseen", mutta kyllä näiden kahden erilaiset perusluonteet sanelevat jo jonkinlaisia ehtoja ja rajoituksia.

Ensi kerralla voisi kokeilla lelun kanssa. Se on ehdottomasti Bellalle kivempi juttu kuin makupalat. Ja ainakin yksi peräänajo. Saadaan sitten enemmän intoa touhuun. Hiljaa hyvä tulee. Autolle mennessä Bella säpsähti leikkiviä lapsia. Pitäisi kuulemma totutella lapsiin. Niin varmaa pitäiskin, mutta kun ei niitä lapsia puissa kasva. Ja onhan Bella ollut lasten kanssa. Ja ne lapset veti sitä hännästä ja leikkivät milloin mitäkin ambulanssia ja paloautoa. Niin että ei ihmekään että koira säpsähtää... ei sitä itsekään aina kovin innoissaan niistä pikkupainajaisista ole....

Terille otettiin nopea juttu. Yksi maalimies kaivoon. Terillä oli niiiin paljon enemmän intoa kuin edellisellä kerralla! Oltiin melkein viimeisenä, ehkäpä se autossa odottaminen nosti lisää kierroksia koiraan (siis hyvällä tavalla). Siellähän se Teri mennä pyyhälsi pää viidentenä jalkana pitkin rataa. Ei tosiaankaan voi puhua mistään meikän ohjauksesta... No mutta Teri löysi maalimiehen ja ilmaisi sen omaan, ei niin kunnon haukku-tapaansa. Sai sitten makkaraa ja kehuja paljon!