Osallistuimme eilen Bellan kanssa oman seuran epäviralliseen agilitykisaan, joita siis "möllikisoiksi" täälläpäin kutsumme Melkoisen hitaastihan tämä meidän agilityura on kehittynyt... Siksi olikin hienoa, kivaa ja ennekaikkea kannustavaa osallistua "kisanomaiseen" maksettuun harjoitukseen. Tarkoitus oli ennen kaikkea nähdä miten Bella toimii kisamaisessa ympäristössä ja tärkeimpänä katsoa seuraako se ollenkaan mun ohjausta. Vähintään yhtä tärkeä seikka oli se, että saadaan suoritus kuvattua. Mulla kun ei ole yhtään mitään hajua miten tuo Bella mun kanssa menee... Itse mölleihin osallistuminen oli sinällään "tyhmää" kun ei Bella vielä osaa kontakteja, tai ainakaan niin hyvin että siltä mitään voi vaatia. Odotukset eivät siis olleet kovin kummoiset.
Meidän seurassa mölliradoilla ei ole keppeja, keinua ja rengas korkeintaan ensimmäisenä esteenä. Mölliradoille saa osallistua myös kilpailevat koirakot, mutta ne eivät voi sijoittua. Mukana maksimölleissä oli 7 koirakkoa. Saatiin Bellan kanssa pari kieltoa putkilta, kun mä huidoin käsien kanssa enkä malttanut lähettää koiraa putkeen. Lisäksi aloin vielä hihkumaan just kun Bella oli menossa putkeen, niin takasinhan se tuli katsomaan, että mitä mä riehun Tässä on just ero Terin kanssa, kun sitä ei juuri haittaa missä mun kädet huitoo ja sille just pitää olla kauheen kannustava radalla... Noilla kahdella kiellolla oltiin kolmansia ja päästiin palkinnoille Tässä meidän möllirata:
Bella Kotkassa 2.11.2012 mölliradalla
Osallistuimme myös kilpailevien mölliradalle. Mulla kun oli kauhee halu päästä tekemään keppejä Bellan kanssa Ne kun on jo aika varmat meillä ja niin paljon nopeammat kuin Terin kanssa. Vähän kyllä kauhistutti että ne laittaa keinun sinne.... ja keinuhan siltä radalta löytyi!!! Bellalla ei oo mitään hajua keinusta. Se kyllä menee sinne vauhdilla, mutta ei ollenkaan ymmärrä jarruttaa lopussa. Tämä tietenkin johtuu siitä ettei keinua olla vielä hirveästi treenattu. Ehkäpä siis hitusen "edesvastuutonta" mennä koiran kanssa kisamaisesti keinua, mutta valintani tein. Hengissä selvittiin, vaikka olihan se aikamoinen pamaus. En oikeasti usko että Bellalle siitä mitään "kammoa" jäi... Mä kun olin niin ettei mitää ois tapahtunutkaan ja jatkoin vaan vauhdilla rataa. Ja on näitä "vahinkokeinuja" tullut treeneissäkin eikä ne ole koiran menohaluja lopettanut. Tässä tämä rata:
Bella Kotkassa 2.11.2012 kilpailevien möllirata
Tuo puomin alla olevan putken jälkeinen hyppy oli paha... Bellalla nuo takaakierrot ei ehkä ole ihan selviä vielä, etenkään jos ohjaan koiraa oikealta puolelta.... Bella kun vieläkin tuppaa hakeutumaan mun vasemmalle puolelle. Treeneissäkin se on uskomatonta miten pienistä väleistä koira sujahtaa toiselle puolelle Kepit vaikutti hieman hitailta, mutta hienosti meni muuten Sijoitus tällä radalla meillä oli viides ja tässä oli mukana paaaaljon enemmän koirakoita (monen suoritus päättyi hyllyyn)
Kaiken kaikkiaan OIKEIN mainio suoritus ja "kisailta"!
Yllättäen illan paras anti ei kuitenkaan ollut kisaradoilla. Se olikin itse koko kisatapahtuma eli muut koirat, ihmiset ja koko hallin ilmapiiri. Bella ei nimittäin ollutkaan aivan "kotonansa" paikan päällä. Jo heti kun otin sen autosta, niin piti muodon vuoksi räyhähtää. Sama oli molemmilla kerroilla kun astuttiin hallin ovesta sisään. Treeneissä meillä on niin vähän porukkaa (ja samat naamat) ettei tälläistä reaktiota siellä tule. Ja sinällään aika mielenkiintoista, että ollaanhan me Bellan kanssa käyty kymmenissä näyttelyissä ja mätsäreissä, joissa koiria on paljon enemmän, eikä Bella siellä reagoi samalla tavalla. Kai se johtuu tuosta "ilmapiiristä" mikä agilitykilpailuissa on. Siellä kun koirat ovat kiihkeitä ja ihan erilaisessa moodissa kuin näyttelykehän laidalla. Kuin myös ihmiset. Näyttelyissä seisoskellaan, mutta agsailussa tuppaa ne ihmisetkin olemaan hiukan "kiihkeitä" Ei se Bella varsinaisesti mitään paineita vetänyt. Hienosti leikki mun kanssa. Kuitenkin huomasi että samalla kun se kiskoi palloa mun kanssa, niin sillä valkuaiset loisti päässä, kun kai se yritti samaan aikaan havainnoida muutakin... Keskittyminen ei siis ollut täydellistä. Onneksi sitten kun oli meidän vuoro mennä radalle, niin Bella keskittyi tulevaan eikä esim vilkuillut taaksepäin
Tuli siis todellakin tarpeeseen tämä "kisakokemus". Päätin sitten ehdottomasti osallistua joulukuun alussa sille hyppäriradalle. Hyvä Bellan saada tätä kisakokemusta hyppäreiltä, vaikka emme vielä ole valmiita itse agilityradoille. Tai ollaanko edes valmiita hyppärille.... mutta jostain tämä on aloitettava... Ei tuo Bella tuosta nuoremmaksi tule, eläkeikä tulee vastaan jos vielä kauan odotellaan
Kommentit