Vapaapäivä alkaa kääntyä jo ehtoon puolelle ja on aikaa kirjoitella koneella. Koiruuden kanssa vietetään lauantai-iltaa kahdestaa kotosalla (toisen puoliskon ollessa töissä). Mitä muuta koirallinen ihminen jumalan selän takana tekisi? ;)

Keli on ollut AIVAN hurja! Monet muut koiraihmiset ovat blogiensa mukaan pysytelleet sisätiloissa, mutta ehei, ei me! Aamupäivästä lähdettiin Terin kanssa pelastuskoira harkkoihin. Teri toimi hienosti, mutta mä en oikeestaan muista mitään meidän suorituksesta. Kait mä jotenkin stressaan tota luoksetuloa koko ajan, kun pelkään minne koira lähtee. Siellä mä taas kävelin koiran perässä, vaikka hyvin tiedän ettei niin pidä tehdä. Onneksi ohjaajat olivat paikalla mua siitä muistuttamassa. Terikin on sen verta fiksu koira, että oppis vaikka mitä, jos mä vaan osaisin opettaa. Oikee raivostuttaa miten idiootti sitä osaa olla! Ei auta vaikka kuinka kirjoja lukisi. Tää pelastuskoira-harrastus on kyllä mulle ihan pelastus! Jäseneksi meinaan liittyä, jos vaan ne meidät huolii... Pitäis varmaan kysellä josko pääsis tokoilemaankin. Juu siis siitä kelistä, eli oli kylmä, tuuli, satoi vettä ja lopuksi räntää!

Kotimatkalla pysähdyttiin sopivan metikön kohdalla ja koiruus pääsi juoksemaan. Kyllä, Teri oli vapaana näistä luoksetulo-ongelmista huolimatta. Nyt tuli aika hyvin luokse kutsusta, eikä edes kauhean monen jäljen perään lähtenyt ;) No mähän olin valinnut sellaisen umpimetsän, ettei sinne kukaan muu voisi eksyä! Räntää satoi koko reissun ajan ja näköä haittasi kun silmälasit oli ihan lumessa (niin oli myös koira).

Niin, siitä säästä vielä. Kotiin päästyäni laskin Terin autosta ja koira juoksi meidän piharakennuksen taakse ja alkoi haukkua. Mä jo kirosin koko koiran ja aattelin, että minkä perään nyt lähdetään. Menin katsomaan ja ihmetys oli suuri! Meidän pihan TOSI iso mänty oli kaatunut melkein keskellä pihaa! Kyllä mua harmitti :( Puu kasvoi kalliolla, eikä sillä oikein ollut mitään mihin juuret ois voinnut takertua. Oli tuuli tänään mäntyä vahvempi. Lepää rauhassa mänty. On varmaan yli puolivuosisataa pihassa kasvanut... Ja arvatkaa onko nyt piha paljaan näköinen! Huomenna moottorisaha laulaa tunnin tai pari kun vanha mänty täytyy pistää polttopuuksi. Eikä männyt alle edes jäännyt mitään, mitä nyt yksi sireenipuska. On varmaan ollut mahtava näky kun on lähtenyt kaatumaan... Se siitä, P...elen myrsky!

Teri ja vanha mänty.

Meidän vanha talo ja äiti luonnon kaatama mäntyvanhus.

Illalla lähdin vielä kerran uhmaamaan äiti luontoa! Tarkoitus oli Terin kanssa mennä lähimpään taajamaan harjoittelemaan ohituksia. No eihän siellä ketään ollut meidän lisäksi! Yksi ainut noutaja tuli vastaan! Onneksi nyt muuta koiratonkin lenkkeilijä. Sain kuitenkin 1,5 tuntia reissuun kulumaan. No joku toinen kerta, paremmalla säällä.

Oonpa yrittänyt tänä iltana saada Terin käskystä haukkumaan. Pari kertaa on haukkunut, mutta ei vielä tajunnut juttua. Jatketaan harjoituksia. Minkäköhänlaisen "louskuleuan" saan vielä aikaan ;)