Viime sunnuntaina olimme Bellan kanssa agilitykoulutuksessa. Olin saanut pari päivää aikaisemmin ratapiirroksen sähköpostiin ja oikeestaan kauhulla odottelin itse koulutusta! Ratapiirroksessa oli niin kauheita juttuja että Terinkin kanssa olisin ollut ihan hukassa. Pituuttakin radalla oli vaikka ja kuinka! Tässäpä teille piirros, niin näette itse.

Mä olin ihan hukassa jo rataan tutustuessa. Oikeestaan pää oli jo niin sekasin ekan keppien (eli vain 12 estettä...) jälkee, että skippasin kokonaisen pätkän radasta, enkä todellakaan osannut miettiä mitään ohjauskuvioita.

Mutta täytyy sanoa että kun ryhdyttiin hommiin, niin aika kivastihan se meni! Oli aivan uskomatonta  miten selviydyttiin Bellan kanssa monesta semmoisesta kohdasta/jutusta mitä ei edes olla koskaan harjoiteltu! Tooooosi paljon jäi kaikkea yksittäisiä ohjausjuttuja joita pitää harjoitella. Opin vihdoin, tai en siis oppinut, mutta sain aika perusteellisen käsityksen "pakkovalssista". Sitä vaan lisää harjoittelemaan! Radalla harjoiteltiin sitä mm. puomin jälkeisellä 11.hypyllä.

Kontaktiesteitä me ei tehty ollenkaan. Niitä pitää nyt alkaa treenaamaan erikseen. Sain siunauksen mun treenisuunnitelmalle ja samalla muistutuksen toistojen määrästä, toistoja, toistoja, toistoja vaan!

Tosi mielenkiintoinen kohta oli kepeiltä tulo 13. hypylle ja siitä eteenpäin aina takaisin kepeille. Meidän ryhmä oli "alkeisryhmä" ja jokainen sit leikki että meillä olisi HYVIN itsenäiset kepit. Jätettiin koira siis istumaan keppien ulostuloon ja mentiin koira ottamaan 13.hypyn taakse. Koira kun lähti tulemaan, persjättö ja ohjaajan tiukka "kaarre" (en tiedä mikä olisi virallinen termi....) heti kun koira on hyppäämässä 14.hyppyä. Tällä oli tarkoitus saada koira ohjautumaan heti hypyn jälkeen oikealle ja näin hyppäämään 15.hyppy oikeasta suunnasta. Meillä toi jopa onnistui ja jotenkn sain vielä Bellan hyppääämään 15.hypynkin. Tuo kohta (ohjausliike ylipäätänsä) jää treenattavaksi myös Terin kanssa.

Ja mähän olin ihan varma etten saa Bellaa IKINÄ menemään kepeille, kun tuossa noi molemmat putket olivat ihan tarjolla. Mutta sinne se Bella vaan meni ja heti ekalla kertaa. Ajauduin vaan liikaa koiran eteen ja Bella lähti suorittaa kepit väärältä puolelta. Otettiin uusiksi ja mä ihan "nuolin" tuota 26/6.putkea ja menihän se Bella oikeinkin kepit.

Aika tovi sitten jankattiinkin tuota suraavaa estesarjaa (24.Aalle asti). Bella teki tosi hienosti töitä, mutta MÄ en meinan millään tajuta koko juttua Etenkin tuo 20 - 21.väli tuotti turkasen paljon ongelmia. Ehkäpä noin viiden yrityksen jälkeen aloin pikkuhiljaa tajuamaan ja onnistuihan se sitten. Siis todellakin NIIIIN musta kiinni toi homma.

Pidemmälle ei sitten ehditty, mutta tuossa jo oli ihan koko rahan edestä!

Pitääpä vielä sanoa tästä "jalosta" lajista jotakin. Olin nimittäin kavereiden kanssa lauantaina viettämässä pikkujoulua Helsingissä. Selvinpäin (tai ainakin ajokunnossa) piti olla kun tosiaan tuota koulutusta oli aamupäivästä ja yöllä piti kotiinpäin ajella. Olin siis nuoruuden/lapsuuden ystävien kanssa, jotka eivät ole koiraihmisiä, tai eivät ainakaan tiedä hölkäsen pöläystä agilitysta. Yks kaveri sitten kyseli siinä miksei mun avokki voi Bellan kanssa mennä, niin voisin minä jäädä Helsinkiin juhlimaan? Mä sitten selitin hänelle ettei se sillein mene, että koulutus on enemmän MULLe kuin koiralle. Että kun koira osaa tietyt jutut, niin se on meistä ohjaajista kiinni miten menee. Mun kaveri oli ihan että "aijaaaaa... ei hän ikinä ole tuommoista tiennyt" Hän ajatteli, että koiralle vaan opetaan ne tietyt jutut ja sitten se osaa ne. Hän ei siis ollenkaan osannut kuvitella mikä merkitys ohjaajalla on agilityssa. Varmasti aika moni muukin ajattelee noin. Voi kunpa vaan tietäisivät totuuden ja kuinka mielenkiintoinen tämä laji oikeasti on! Mä näen melkeinpä että koira on tässä "harrastusväline"....

Tammikuussa sitten uudet treenit!