Bella pääsi tänään Terin mukaan rauniotreeneihin. Meinasin jo kyllä ettei Bellalle otettaisi harjoitusta ollenkaan, kun koirakoita oli niin paljon mukana. No mutta otettiin silti. Ja kuule täytyy sanoa, että meni paljon minun odotuksiani paremmin! Alkuun makkararinki ja sitten edellistä kertaa lyhyempi peräänajo. Aika täpinöissä koira oli jo makkararingissä, eikä ollut lainkaan varautunut. (huom. tänään opin ettei valkkarit ole arkoja, vaan varautuneita. ihan sama mulle, you say potato, I say poteito!)

No mutta, kivasti siis meni. Jotenkin tuntuu siltä, että Bellasta saisi aika kivan harrastuskoiran jos vaan itse osaisi. Enpä kyllä mitenkään vakavissani, "veren maku suussa" ala harjoittelemaan. Musta vaan on kivaa touhuta yhdessä koiran kanssa juttuja, joista sekä minä, että koira nautitaan! Tottakai töitä täytyy tehdä, mutta kaikella rajansa. Jos tuntuu siltä, että koira ei hommasta tykkää, niin sitten se unohdetaan. Ja muapa ei haittaa yhtään vaikka ei koskaan mihinkään kokeeseen mentäisi taikka mitään titteleitä saavutettaisi! Tuskinpa se musta yhtään parempaa ihmistä tekee vaikka mun koira olisi sitä ja tätä ja valio siinä ja tossa.... Parasta on elää yhdessä arkea, touhuta rinta rinnan pihalla, nauraa maha kippurassa yhdessä sängyllä ja välillä juosta niin lujaa, että jalat irtoo maasta!

Huomenna mennään toistamiseen sinne koirakouluun. Muiden ihmisten ja koirien läsnäolo on todella tervetullutta siedätyshoitoa Bellalle. Tänään mentiin muuten tosi hienosti ylös ja alas vaikka minkälaisia rappusia :) Miinuspuolena haukuttiin parille ihmiselle ja sille yhdelle ainoalle koiralle joka tuli vastaan. Onkohan tää nyt sitä varautuneisuutta...