Pakko oli tulla päivittään vielä tänne! Myöhemmin en ehkä enää jaksais

Tänään siis Terin kanssa Vantaalla, Ojangossa agilitykisoissa. Kaksi agilityrataa, tuomarina Pertti Siimes.

Terpu oli aika vaisu, mutta yritin kuitenkin haukutuksella saada virettä ja kai sitä jotenkin tuli.

Ekalta radalta saatiin hylky. Teriltä jäi viimeinen kepin väli pujottelematta. Mä en edes sitä itse huomannut Se ehkä harmittaa, siis se että en itse huomannut. Mutta parempi se olikin vetää vaan loppuun, kuin että olisin alkanut korjaileen.

Toka rata oli ensimmäinen rata toisinpäin. Ja voihan hiivatin hiivatti, meillä meni tosi upeasti! Radan max aika oli 50 sekuntia ja meidän lukemat maalissa 50,10 sekuntia!!!! Ja siis maalissa ilman ratavirheitä

Ja yleisökin oli tosi hyvin mukana Kolmanneksi viimeinen este oli keinu ja siitä oli kaksi aika suoraa hyppyä. Keinulta tultaessa yleisöstäkin kuului "MENE, MENE!!" Mä en sitä tietysti siinä tajunnut, mutta ajamme kuultua ymmärsin kannustuksen Niin monesta kohtaa olisi varmasti saanut tuon 0,11 sekuntia nipistettyä. Kepit oli aika hitaita ja kahdelle putkeen lähetyksessä Teri kanssa hetken mietti. Ja varmasti ihan perusetenemisessä olisi voinut olla tuo 0,11 sekuntia nopeampi jos vaan itse olisi mennyt kovempaa.

Ja miksi tämä on niin suuri juttu?!?! No siksi että oltiin tuolla tuloksella VIIDENSIÄ ja koska kisassa oli lähes 30 koirakkoa niin 0,11 sekuntia nopeampina oltaisiin saatu LUVA!!

Enkä jaksa edes olla kauheen harmissani Enemmänkin on ihan uskomaton fiilis, kun en tuolla ainakaan olisi kuvitellut ikinä luvaa saavan. Lähelle jäi.

Ison kunnian annan sille Nina Mannerin koulutukselle Ohjasin muutamassa kohtaa rataa hänen neuvojen mukaan. Kuten esimerkiksi kahdella hypyllä valssasin jo siivekkeen kohdalla enkä vasta jossain metrien päässä ja näin varmasti sain paremmin kerrottua Terille hypyn jälkeistä suuntaa.

Kyllä tämä päivä valoi uskoa siihen että mekin niitä luvia joskus saadaan! Tarkempaa ohjausta minulta ja tosiaan fyysisen kunnon kehitystä molemmille. Nyt tosissani pistän Terin laihikselle ja itseni siinä samalla kuntokuurille. Pyöräilyn taidan aloittaa Terin kanssa jo ensi viikolla. Hiekkatiet ei vielä ole sulia, mutta pyörätiet muuten. Teriä ei edes kauheasti haittaa tuo hiekka asfaltilla. Bellan kanssa ei viitsi pyöräillä ennekuin pääsee hiekkateille tai kunnes asfaltit on putsattu hiekasta. Sitä nimittäin hiekka häiritsee, se kun on tommonen kunnon "herkkis".

Ja tämmöiset päivät osoittaa ettei se treenaaminen ole turhaa! Varmuutta tulee koko ajan ja uusia juttuja opitaan jatkuvasti Mä kun olin Terin kanssa jo varautunut loppuelämän juoksemaan tuolla kakkosluokassa. Voikin olla että meidän "eläkepäivät" koittaa jo aiemminkin Kolmosessa ei kuitenkaan koskaan startata. Siinä ei vaan ole yhtään mitään järkeä.

HYVÄ PÄIVÄ!

IHANA TERPU!

PS. Viiville: Kyllä tämmöisten päivien avulla jaksaa treenata tuommoisen "lahnankin" kanssa

________________________________________

Ahaa joo, niinhän se olikin kuin arvelin. Eli radalla (molemmilla) etenemä oli 3,3 m/s. Yleensä kun ne on ollut 3,4 tai enemmänkin. Toi 3,3 m/s on ollut meillä ihan "huippuvauhtia". MUTTA, en anna tämän laimentaa iloani Me oltiin HYVIÄ omalla mittapuulla. Nii. Kiitos