Oltiin Terin kanssa oman seuran agilitykisoissa.

Heti alkuun täytyy kiittää Jaanaa oikein VALTAVAN paljon radan kuvaamisesta!!!!!!

Ja sitten todettava että kuvaamisesta oli meille aivan järjettömän suuri HYÖTY!

Olen nimittäin kuvitellut olevani Terille kannustava radalla. Tosiaan joo KUVITELLUT, sillä ei se siltä videolla näytä

Käskyt joo tulee sanoa Terille napakasti, mutta missä ovat kaikki kehut? Missä kiitos kun koira tulee ja tekee?

En tiedä johtuuko se sitten mun jännityksestä.... Mutta Teri on kuitenkin koira joka kaipaa sitä kiitosta multa. Osaan olla aika natsi, mutta reilu partneri kehuisi ja kertoisi kun menee hienosti. Voe, voe... ei ihmekään että koiran meno on mitä on.... Terpu kun ei kuitenkaan ole mikään "estehullu" koira joka palkkautuisi itse tekemisestä. Mun miellyttämisellähän me tuolla mennään. Ja minä tyhmä en sitten edes kerro koiralle kun menee hienosti... Ihan siis itkuhan tässä tulee

Tosi hyvin asian näkee ensimmäisen radan kepeillä. Alku on vaisu, mutta heti kun äänensävyni pehmenee, tulee koiraan vauhtia

Tässä nyt nämä radat niin näette itse: Sanna ja Teri

Ekalla radalla oltiin neljänsiä puhtaalla radalla, mutta 3,12 sekuntia yliajalla. Etenemä tuolla radalla oli meillä 3,14 s/m kun vähimmäisetenemä olisi ollut 3,4 m/s. Eihän me vielä olla koskaan (vissiin) tuohon 3,4 m/s päästy... 3,3 m/s taitaa olla nopein. Ja JOO, jos olisin kannustanut Teriä OIKEASTI, niin ehkä me oltais (melkein) siihen päästy.

Tokalla radalla tuli tosiaan hylky. Mä huitelin vaan menojaan siellä pussin jälkeen... Tuossa videolla ehkä näyttää että olisin pussin jälkeen odottanut, mutta oikeasti mulla oli vaan kiire sinne muurin taakse valssaamaan. Mä en edes radalla HUOMANNUT että Teriltä jäi se pussin jälkeinen hyppy hyppäämättä (ja siitä siis hylky).

Kyllä tuo on, suoraan sanottuna, wituttanut. Että nii. Mä olin radalle mentäessä päättänyt että "mä vaan meen! Tulee koira sit perässä tai ei!"

Haloo..... Ens kerralla kun keksin jotain yhtä tyhmää niin saa sanoa että "parempi  kai jättää se koira suoraan autoon, jos meinaa yksinään radan juosta..." Siis voi jumankekkara.

Sitä paitsi se aika tuolla hyppärillä ei ollutkaan ihan niin paha. Ties vaikka kuinka hyvin meillä olisi mennyt. Teri kuitenkin eteni aika kivasti ja se keppien moka johtui vaan siitä kun mulla pakka levisi... ei olisi ollut meille mitenkään vaikea kepeille vienti...

No mutta. Eikös kuitenkin ollut kiva että tästäkin blogista löytyy vihdoinkin agilityvideo? Vielä kun sais tuon toisen puoliskon houkuteltua ostamaan sen videokameran, niin vois tulla videoita enemmänkin!

Jaanalle vielä kerran kiitos kuvaamisesta ja vaivannäöstä. Minä kyllä otan tuosta oppiini ja ensi kerralla Terillä on niiiiiiiin kiva kaveri radalla, että se ihan ihmittelee miten HUIPPUKOIRA se on! Niinkuin se onkin Laittaisin taas sydämen perään, mutta kun en osaa