Niinpä niin. Bella on mun raksu, rakas muruseni, mutta voi sitä. En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Bella on ollut tosi hermostunut viime aikoina. Etenkin se on hermostunut kotona silloin kun tuulee. Meillä kun on ikkunoita auki ylä- ja alakerrassa ja siinä sitten vedon takia "hakkaa" milloin mikäkin ovi/ikkuna. Bella sit juoksee rappusissa ees sun taas sen mukaan missä milloinkin paukkuu. Nytkin se meni tonne ylös, vaikka normaalisti AINA on tässä jaloissa. Vissii tota kärpästä tossa ikkunassa hermoilee..... tai sitä ainakin vilkuili äsken kun kutsuin Bellan ylhäältä alas.

Saatan nyt kuulostaa aika karulta ja annan varmaan sen kuvan että Bella on sekasin.... Ei se nyt niin ole. Mä vaan oon rehellinen, niin itseäni kuin koiraani kohtaan. Bellahan on maaaaiiiiilman ihanin seurakoira Se uskoo melkeinpä katseesta ja sitä voi pitää vapaana melkein missä vaan! Tosi helppo koira ottaa mukaan. MUTTA nämä samat seikat mitkä tekee Bellasta mulle helpon koiran, niin ei teen Bellan elämästä helppoa Eli Bellahan uskoo jo katseesta ihan vaan sen takia koska se on niin pehmeä. Vapaana sitä voi pitää sen takia koska Bella on välinpitämätön vieraita kohtaan, mutta joskus myös pelokas , joka sitten ilmenee "pelkohuutona" (=koira juoksee ihmisen luo ja huutaa kuin sikaa tapettaisiin, mutta ei tod. mene lähelle)

Mun haaveena oli saada Bellasta kunnon treeni/harrastus/kisakoira. Kyllä vaan nyt tuntuu aika kaukaiselta vaihtoehdolta...

Agilityn alkeiskurssilla vielä ollaan ja sitä kohtaan onkin paaaljooon odotuksia Agility vois sopia Bellalle kun siinä saa ohjaaja niiiiin paljon tukea koiraa. Käskyjä voi antaa vaikka miljoona ja koiraa palkita kehuen vaikka kuinka paljon. Sitä siis jatketaan!

Olisi kuitenkin ollut kiva jatkaa muitakin lajeja! Mä meinasinkin nyt palata taas ihan alkuun Bellan kanssa. Pakko saada katkaistua toi koiran "passiivisuus" johon se aina tiukan paikan tullen uppoaa. Aattelin ottaa naksuttimen mukaan meidän elämään. Mä en koulutusasioissa ole IKINÄ ollut "nami-nami"-tiimin puolella, mutta Bellan kanssa on pakko!! Se kun ei kestä yhtää negatiivista palautetta (tai "positiivista rankaisua") Kaikki täytyy tapahtua kivasti.

Mä siis vielä panostan KYMPILLÄ tohon koiraan ja katson mihin se riittää. Sitten jos homma tuntuu liian uuvuttavalta, stressaavalta ja yksinkertaisesti vaan epämukavalta Bellalle (tai mulle), niin lopetan. Aivan, luitte oikein, lopetan. Bella saa siitä eteenpäin olla sitten vaan meidän perheen "maskotti". Sen kanssa käydään uimassa, pyöräilemässä, mettälenkeillä, heitetään palloa ja keppiä, maataan sängyssä ja rapsutellaan toisiaan Bella saa täyden koiran arvoisen elämän, "töihin" se ei vaan sitten pääse.

Luonnetestiin ollaan menossa lokakuun alussa. Tällä hetkellä tuntuu kyllä niin tyhmältä idealta, mutta eiköhän se siitä. Ja oikeestaan aika sama mitä sieltä tulee.... mä kuitenkin parhaiten ton mun murun tunnen

Bellan steriloinnista on myös ollut puhetta. Katotaan nyt koska on rahaa siihen. Toivottavasti auttaisi myös tohon luonteen tasaantumiseen.

Sanottakoon tähän loppuun vielä että mä RAKASTAN Bellaa

Mä vaan toivoisin sen oman elämän kannalta että se osaisi ottaa rennommin!