Otsikko kuvastaa hyvin viime päivien fiiliksiä. Tarkoitus olisi siis alkaa rakentamaan niitä avoimen luokan liikkeitä tokokokeita varten. Itsehän olen aivan noviisi näissä tokojutuissa. En tahtoisi kauheasti tehdä "virheitä" tietämättömyyttäni. Pari kirjaa ainakin olisi tarkoitus lukaista ja jonkin verran etsiä netistä treenivinkkejä ja eri näkökulmia ennen kuin ryhdyn treenaamaan 
Jonkin verran pitää lisäksi olla tietoa mitä sitten tekee, kun kaikki ei menekään ihan odotetusti. Hyvin suunniteltu treeni on silloin hyvin suunniteltu, kun on suunniteltu varasuunnitelmakin 
Jostain kumman syystä on kuitenkin kauhee hinku treenata.... enkä ihan kyennyt itseäni hillitsemään keskiviikkona Mietinkin että ihan hyvin voin treenata jo aiemmin opittua eli liikkeestä maahan menoa/seisomista ja tietenkin seuruuta ja perusasentoja. Liikkeiden suorituksessa kiinnitin eniten huomiota koiran vireeseen, motivointiin ja palkkaukseen. Pitkästä aikaa kaivoin patukan esiin (pallojen sijaan) ja hitsit vie kun Bella oli täpinöissään! Seuruu oli lähinnä siirtymistä perusasennosta toiseen. Tuossa Bellan korkeassa viretilassa pystyin jopa "huomauttamaan" koiraa vääristä asennoista/paikasta. Normaalistihan Bella ei kestä oikee mitään negatiivista palautetta, eikä sitä koiralle ole annettu. Nyt pystyin kuitenkin "positiivisen rankaisun" kautta viestittimään koiralle ei-toivotusta käytöksestä (edistäminen/vinous) ja sen sijaan että Bella olisi alkanut lahnaileen, niin se yritti vaan kahta kauheemmin ja sai sitten hirween ihanan, Patu-palkan kun meni nappiin!
Olen tähän asti karsastanut "pakotteiden" käyttöä, koska olen ajatellut ettei niiden käyttö todellakaan sovi yhtä pehmeälle koiralle kuin Bella. Yleensä olen vain jättänyt "väärän käytöksen" huomioimatta ja lähinnä odotellut koiralta oikeaa toimintaa, että pääsen palkkaamaan. Keskiviikon treeni sai vähän toisiin ajatuksiin... Olisiko kuitenkin Bellan kaltaiselle pehmeälle ja ohjaajaherkälle koiralle hyväksi saada palautetta myös siitä väärinmenneestä? Tai siis kun koira ylipäätänsä saa palautetta.... Nyt kun siis vaihtoehtoina on lähinnä palkka => oikeinmenneestä VS ei mitään reaktiota => väärinmenneestä. Musta tuntuu että tuo minun reagoimattomuus joskus vain hämmentää koiraa. Herkkanä koirana tarvii kuitenkin tukea ja palautetta minulta. Olisinko reilumpi jos oikeasti kertoisin koiralle myös sen koska menee pieleen? Eli reilusti vaan enemmän palautetta molempiin suuntiin, näytän tyytyväisyyden/tyytymättömyyden, eikä koiran tarvi arpoa miten nyt meni. Nämä siis liikkeissä jotka jo "osataan" ja joita voidaan suorittaa korkeassa vireessä. No joo, enpäs tiedä, pohdinpa vaan ääneen. Tuntui ainakin nyt toimineen
Kauaa en ehtinyt treenailla kun kentälle kurvasi autoja. Alo-avo-tokoryhmä siirtyi kesäksi treenaamaan Jylpylle. Me sitten Bellan kanssa päästiinkin ryhmän mukaan paikalle makuuseen! Ja nythän me treenataan avoimen luokan paikallamakuuta, joka siis on 3 min ja ohjaaja on piilossa. Muutaman kerran olen liikettä treenaillut niin että olen noin 30 sekuntia ollut piilossa. Nytkin aloitin liikkeen kääntämällä koiralle selän ja menin myös auton taakse piiloon. Kävin välissä palkkaamassa Bellan. Sittenhän Jaana (ohjaaja) komensi minut koppiin piiloon! Olin siellä varmaan ikuisuuden, tai siltä se tuntui, todellasuudessa kaiketi jotain 1-1,5 min luokkaa (kokonaisuudessaan makuu 3 min). Ja hienosti Bella pysyi Vähän oli kuulemma ollut levoton silloin ihan liikkeen alussa kun käänsin koiralle selän, mutta pilossa olo jne meni loistavasti! Treenejä seuratessa sain pari vinkkiä myös kaukokäskyjen treenaamiseen, mutta niitä ja niistä sitten joskus myöhemmin.
......................................................................................
Tänään oli myös vepetreenit. Valitettavasti meidän apuohjaaja Rikka oli kipeänä eikä tietenkään päässyt treeneihin (koetahan parantua Riikka!). Jäi sitten varsinainen "kenraali" tekemättä ensi viikon sovea ajatellen. Siitä sitten päästään jutun otsikkoon, eli sit vaan vedetään hatusta!!
Liikkeet meni ihan ok tänään. Veneestä hyppy oli ihan pro. Vienti ei sitten sujunkaan
Otettiin uusiksi ja sitten Bella lähti kuin lähtikin viemään, mun runsaan kannustuksen siivittämänä. Eipä oo hajua miten liike menee sovessa... Mun on tehtävä kunnon pohjatyö ennen liikkeenalkua ja oltava TODELLA skarppina ja aktiivisesti kutsuttava koiraa, jotta saan sen uimaan ja tuomaan. Toivotaan parasta. Veneen haku oli tosi kiva, Bella on niin köyden perään. Kaikista paras oli HUKKUVA! Tehtiin liike hieman eri tavalla kuin normaalisti. Niin on tarkoitus toimia myös kokeessa. Hukkuva oli siis aivan passiivinen rannassa ja patun ottikin apuohjaaja joka hetsasi ja antoi sitten sen hukkuvalle. Bella lähti kuin tykin suusta kun hukkuva tippui veteen
Treenien jälkeen oli aika 50/50-fiilis siitä mitä sovekokeen kanssa pitäisi tehdä.... harmittaa viennin epäonnistuminen.. Mutta päätin sit kuitenkin lähteä soveen! Pakko tässä nyt on päästä eteenpäin. Jäähän meille sitten uusintamahdollisuus... Mutta toivotaan että osataan Bellan kanssa antaa parhaamme kokeessa ja että se riittää! Kysymysmerkiksi jää sitten se onko mulla apuohjaajaa (ehtiikö parantua) ja mikä on sää.... niillä sitten mennään.
Jonkin verran pitää lisäksi olla tietoa mitä sitten tekee, kun kaikki ei menekään ihan odotetusti. Hyvin suunniteltu treeni on silloin hyvin suunniteltu, kun on suunniteltu varasuunnitelmakin Jostain kumman syystä on kuitenkin kauhee hinku treenata.... enkä ihan kyennyt itseäni hillitsemään keskiviikkona
Mietinkin että ihan hyvin voin treenata jo aiemmin opittua eli liikkeestä maahan menoa/seisomista ja tietenkin seuruuta ja perusasentoja. Liikkeiden suorituksessa kiinnitin eniten huomiota koiran vireeseen, motivointiin ja palkkaukseen. Pitkästä aikaa kaivoin patukan esiin (pallojen sijaan) ja hitsit vie kun Bella oli täpinöissään! Seuruu oli lähinnä siirtymistä perusasennosta toiseen. Tuossa Bellan korkeassa viretilassa pystyin jopa "huomauttamaan" koiraa vääristä asennoista/paikasta. Normaalistihan Bella ei kestä oikee mitään negatiivista palautetta, eikä sitä koiralle ole annettu. Nyt pystyin kuitenkin "positiivisen rankaisun" kautta viestittimään koiralle ei-toivotusta käytöksestä (edistäminen/vinous) ja sen sijaan että Bella olisi alkanut lahnaileen, niin se yritti vaan kahta kauheemmin ja sai sitten hirween ihanan, Patu-palkan kun meni nappiin! Olen tähän asti karsastanut "pakotteiden" käyttöä, koska olen ajatellut ettei niiden käyttö todellakaan sovi yhtä pehmeälle koiralle kuin Bella. Yleensä olen vain jättänyt "väärän käytöksen" huomioimatta ja lähinnä odotellut koiralta oikeaa toimintaa, että pääsen palkkaamaan. Keskiviikon treeni sai vähän toisiin ajatuksiin... Olisiko kuitenkin Bellan kaltaiselle pehmeälle ja ohjaajaherkälle koiralle hyväksi saada palautetta myös siitä väärinmenneestä? Tai siis kun koira ylipäätänsä saa palautetta.... Nyt kun siis vaihtoehtoina on lähinnä palkka => oikeinmenneestä VS ei mitään reaktiota => väärinmenneestä. Musta tuntuu että tuo minun reagoimattomuus joskus vain hämmentää koiraa. Herkkanä koirana tarvii kuitenkin tukea ja palautetta minulta. Olisinko reilumpi jos oikeasti kertoisin koiralle myös sen koska menee pieleen? Eli reilusti vaan enemmän palautetta molempiin suuntiin, näytän tyytyväisyyden/tyytymättömyyden, eikä koiran tarvi arpoa miten nyt meni. Nämä siis liikkeissä jotka jo "osataan" ja joita voidaan suorittaa korkeassa vireessä. No joo, enpäs tiedä, pohdinpa vaan ääneen. Tuntui ainakin nyt toimineen
Kauaa en ehtinyt treenailla kun kentälle kurvasi autoja. Alo-avo-tokoryhmä siirtyi kesäksi treenaamaan Jylpylle. Me sitten Bellan kanssa päästiinkin ryhmän mukaan paikalle makuuseen! Ja nythän me treenataan avoimen luokan paikallamakuuta, joka siis on 3 min ja ohjaaja on piilossa. Muutaman kerran olen liikettä treenaillut niin että olen noin 30 sekuntia ollut piilossa. Nytkin aloitin liikkeen kääntämällä koiralle selän ja menin myös auton taakse piiloon. Kävin välissä palkkaamassa Bellan. Sittenhän Jaana (ohjaaja) komensi minut koppiin piiloon! Olin siellä varmaan ikuisuuden, tai siltä se tuntui, todellasuudessa kaiketi jotain 1-1,5 min luokkaa (kokonaisuudessaan makuu 3 min). Ja hienosti Bella pysyi
Vähän oli kuulemma ollut levoton silloin ihan liikkeen alussa kun käänsin koiralle selän, mutta pilossa olo jne meni loistavasti! Treenejä seuratessa sain pari vinkkiä myös kaukokäskyjen treenaamiseen, mutta niitä ja niistä sitten joskus myöhemmin.......................................................................................
Tänään oli myös vepetreenit. Valitettavasti meidän apuohjaaja Rikka oli kipeänä eikä tietenkään päässyt treeneihin (koetahan parantua Riikka!
). Jäi sitten varsinainen "kenraali" tekemättä ensi viikon sovea ajatellen. Siitä sitten päästään jutun otsikkoon, eli sit vaan vedetään hatusta!!Liikkeet meni ihan ok tänään. Veneestä hyppy oli ihan pro. Vienti ei sitten sujunkaan
Otettiin uusiksi ja sitten Bella lähti kuin lähtikin viemään, mun runsaan kannustuksen siivittämänä. Eipä oo hajua miten liike menee sovessa... Mun on tehtävä kunnon pohjatyö ennen liikkeenalkua ja oltava TODELLA skarppina ja aktiivisesti kutsuttava koiraa, jotta saan sen uimaan ja tuomaan. Toivotaan parasta. Veneen haku oli tosi kiva, Bella on niin köyden perään. Kaikista paras oli HUKKUVA! Tehtiin liike hieman eri tavalla kuin normaalisti. Niin on tarkoitus toimia myös kokeessa. Hukkuva oli siis aivan passiivinen rannassa ja patun ottikin apuohjaaja joka hetsasi ja antoi sitten sen hukkuvalle. Bella lähti kuin tykin suusta kun hukkuva tippui veteen Treenien jälkeen oli aika 50/50-fiilis siitä mitä sovekokeen kanssa pitäisi tehdä.... harmittaa viennin epäonnistuminen.. Mutta päätin sit kuitenkin lähteä soveen! Pakko tässä nyt on päästä eteenpäin. Jäähän meille sitten uusintamahdollisuus... Mutta toivotaan että osataan Bellan kanssa antaa parhaamme kokeessa ja että se riittää!
Kysymysmerkiksi jää sitten se onko mulla apuohjaajaa (ehtiikö parantua) ja mikä on sää.... niillä sitten mennään.
Kommentit