Nimittäin vuodatushan tämä onkin, niin että kelpaa täällä vuodattaa. Tuntuu vaan välillä, että nuo koirat imee kaiken elämänvoiman meikästä ja jäljelle jää vaa kurttunen, kärttyisä akka!

Lähdin tänään Terin kanssa pyörälenkille. Heti pihasta päästyä Teri alkoi vetämään henkitoreissaan kun huomasi pikkukoiran. Tietysti haukkui sitä myös. No mähän olin päättänyt nousta pyöränselkään ja sinnehän nousin. Ei kaaduttu. Hiukan jännitti silloin kun oltiin kohdillaan (eri puolilla autotietä). Kolme muuta koiraa ohitettiin ihan ilman draamaa. Enpä ollut ennen sitä pikkukoiraa omistajineen nähnyt. Sai varmaan tosi hyvän kuvan meistä...

No Bella taas omalla "lenkillään" stoppasi tyystin kun toinen koira tuli vastaan ja alkoi haukkumaan (siis se toinen koira). Nyt kyllä täytyy tuon Bellan kanssa melkein joka päivä käydä "lenkillä" (=taluttimen kanssa oman pihan ulkopuolelle, esim 100m tien vartta pitkin ja takaisin). 

(välihuomautus: oli erittäin normaalisti poikkeavaa, että lenkeillä tuli vastaan koiria. yleensä saadaan/joudutaan kulkemaan ihan keskenään, ilman minkäänlaisia vastaantulijoita)

Bellan lenkin ajaksi olin jättänyt Terin pihaan naruun. No sehän oli päälle hyppimässä kun takasin tultiin. Komensin maahan ennenkuin menin luokse ja päästin vapaaksi. Paitsi, että eihän se missään maassa malttanut pysyä! Siinä sitten minä peruuttelin ja käskytin miljoona kertaa. Kyllä se lopulta onnistui... Ehti se koira mun takin hajoittamaan...

Ja sitten annoin koirille iltaruoan. Ja ei mennyt hetkeäkään, kun alkoi p..ska haisemaan. Oppiikohan tuo yksi koskaan? Musta kun tuntuu, että Teri oppi nopeasti ainakin isommat tekemään ulos. Bella on kohta 13 vkoa, milloin teidän koirat olivat sisäsiistejä? En tosiaankaan odota, että tuo VIELÄ sisäsiisti olisi, mutta kun välillä tuntuu, ettei sillä oo minkäänlaista aavistustakaan hommasta! Ulkona ollaan kehuttu kun on tehnyt ja sisällä ei huomioitu ollenkaan kun on tehnyt. Korjattu vaan sitten vähän myöhemmin. Muutaman kerran ollaan saatu "itseteosta" kiinni ja silloin karjaistu, jolloin lopettaa ja viedään sitten ulos jatkamaan. Toisten mielestä tää ei ole oikea tapa, mutta ainakin Terin kohdalla toimi.

Erikseen nään on ihania, mutta (toivottavasti toistaiseksi) yhdessä ei niin ihania. Mun "kotiintulo" on tällä hetkellä yhtä sekamelskaa.... en edes jaksa tästä enempää kirjoittaa, eiköhän se siitä.

No mutta, kai sitä vaan pitää rauhoittua, vetää syvään henkeä ja olla kärsivällinen. Ja ehkäpä sitä tekisi viikonloppuna jotain itselle kivaa, jotain mihin ei liity koirat mitenkään. Mulla taitaa vaan välillä olla liikaa ajatuksia ja sit tulee kauhee stressi koiran oikeaoppisesta kasvatuksesta "mallikoirakansalaiseksi". Eihän tän nyt mitään avaruustiedettä pitäisi olla....

Ehkäpä ensi kerralla keskitytään positiivisiin juttuihin. Niitä kuitenkin enemmän näissä kahdessa on! Joskus vaan täytyy saada vuodattaa...

Hyvät ja ennen kaikkea RENTOUTTAVAT viikonloput!