Mä päätin ottaa tän illan IHAN rennosti, saunoen ja siideriä juoden. Samalla ehtii tätäkin päivitellä. Tiedä sitten taas miten ehtii, kun menovaihe lähtee päälle

Tänään tosiaan tuli oltua TOKOkisoissa töissä "pysäköintivastaavana". Piti olla vain aamupäivä, mutta koko päivähän siinä taas heilahti... Ei raaskinu lähteä kotiin kun päivän lopussa oli vasta ALO-kisaajat ja joukossa vielä pari tuttua. Hyvä vaan kun tuli oltua. Sain nimittäin kullan arvoisia vinkkejä tokotreenaamiseen aivan "alan ammattilaiselta", TOKO-valmennusrenkaassa harjoittelevalta ja TOKOn ylituomariksi kouluttautuneelta Riikka Pulliaiselta. Hän jopa lupaili tulla kouluttamaan meitä tännepäin joku kerta jos vaan laitetaan porukka kasaan. Tosi pätevä ja ennen kaikkea MUKAVA ihminen

Enköhän mä nyt oikeesti ala treenaamaan. Kun sain tosiaan pari aika hyvää vinkkiä niihin hankaliin juttuihin, miksi tämä treenaaminen ei oikeen ole innostanut... Mutta enpä aseta mitään kisatavoitteita. Ihan vaan treenitavoite, pois kaikki stressi mistään "deadlineista". Kerran viikossa kun käy ohjatuissa agitreeneissä Terin kanssa (toivottavasti viim. ens vuonna myös Bellan kanssa ohjattu ryhmä), kerran viikossa treenaa omineen molempien kanssa agia ja kerran viikossa tokoilee Bellan kanssa. Siinä se. Ei yhtään enempää. Kyllä munkin tohon pitäis pystyy Ai nii, ja onhan meillä tietysti Valkkaritreenit! Siellä kans sit tokoilua, mutta suuremman painoarvon annan "sosiaalisuudelle" eli siis meikäläisen höpinälle muiden koiran omistajien kanssa!

Tänään mä just mietin miten KIVAA porukkaa on koirapiireissä Saattaa mennä ikuisuus ennen kuin tiedät kenenkään nimeä, mutta koiran nimi on heti tuttu. Aika yhdentekevää on ihmisten työpaikat, perhesuhteet, ikä, kotipaikka ja yms. Koirien rodut, historiat ja tulokset kyllä tunnetaan Etenkin just tuossa tokoporukassa tää tunne korostuu, kun siellä ei kilpailla keskenään. Agilityssakin on rentoa porukkaa 1-luokassa ja ns. "hitaiden rotujen" joukossa. Muissa luokissa sitten jo kilpaillaan keskenään ja meno muuttuu vakavammaksi.

Mutta ei missään, siis ei missään, ole yhtä vakavaa kuin NÄYTTELYpiireissä/kehän laidalla! Siis kyllä fiilis on niiiiin eri lähtee johonkin näyttelyyn kuin yhteenkään kisaan.... Ja miksiköhän näin on?

Eiköhän suurin syy ole se, että näyttelyissä koetaan, että JUURI  koirat kilpailevat keskenään. Tietysti handlerin taidoilla on merkitystä (ehkä enemmän kuin luullaan), mutta asiaa ei ajatella näyttelyissä noin. En ole siis IKINÄ kuullut että joku olisi näyttelyissä sanonut saatuaan odotettua kehnomman arvostelun että "olinpas minä huono hadleri! Koira kyllä olisi esiintynyt, jos vaan itse on olisi sössinyt" Aina sanotaan "no ei se tuomari tykännyt" tai "no ei se Musti esiintynyt tänään hyvin".

Toisin sitten kuin IHAN missä tahansa muussa kisassa/kokeessa, etenkin agilityssa! Siellä virheet tekee AINA ohjaaja ja peiliin on katsottava itseään jos sössii tai menee pieleen. Ja tästä syystä uskon, että meno noissa tapahtumissa on rennompaa kuin näyttelyissä. Ihmisten  kun on tosiaan katsottava itseään peiliin, eikä voi etsiä syitä muista "paremmista koirista" tai tuomarista. Ja kuka nyt omaa päätänsä viittii vadille laittaa.... vaikka näyttelyissä "se toinen"-kasvattaja joutais uuniin.

Ja paljon vaikuttaa vielä se että näyttelyissä kilpailee se yksi ja sama rotu keskenään. Kun muissa "lajeissa" on paljon eri rotuja ja "erilaisuus" on helpompi hyväksyä. Ja mitäköhän muuta? Saapi mielellään kommentoida jos siltä tuntuu.... ja eikä tarvi olla samaa mieltä!

Joulukuun alussa Messarissa pääsee taas kokemaan koiraihmisten "lämpimän" ilmapiirin ja vilpittömän onnellisuuden toisten menestyksestä... OR NOT!!

Annettakoon tässä yhteydessä kuitenkin kiitos muutamalle valkkariystävälle, Elina, Minna ja Riikka, eiköhän me osata iloita toistemme puolesta, vaikka näiden samojen narttujen kanssa kehässä pyöritään! Ja onhan teitä muitakin

Mä oon muuten kirjoittanut tätä tekstii jo koko illan.... Siis välissä tallentanut ja sitten jatkanut. Aloitin seiskalta ja nyt kello on jo yli 21.00... Niin että jos joku aattelee, että tämä "elämääkin pidempi" kirjoitus on syntynyt hetkessä, niin ei.

No nyt tää mun runosuoni alkaa tyrehtyä.... Mutta ainahan siis on APULA!! Oikeesti. Kävin just eilen lukemassa sieltä ilmoituksia ja piti asiasta kirjoittaa tänne. Onneksi tunteet on jo lieventyn, enkä edes viiti mennä taas ilmoituksia lukemaan, koska kiihtyis mopo jälleen nollasta sataan ja lähtis käsistä!

Kai nää Apulan ilmoituksia on vaan tän bisneksen "lieveilmiöitä" Nykyään koirabisneksessä liikkuu ihan sikanaan rahaa. Siitä tulee sit nää "myydään paperiton koira 500 €" => ilmoitukset. Ja ehkä ihmisten yleisestä pahasta olosta kuin myös uusavuttomuudesta kertoo sit nää "myydään 9 kk koira pitovaikeuksien/muuttuneen elämäntilanteen vuoksi"....

No mutta ei siitä enempää.... Mä en kyllä enää IKINÄ ottais koiraa apulasta. seuraava koirani tulee meille vasta kun olen varma rodusta ( malikka ), löydän sopivia yksilöitä/kasvattajan ja kunnes kasvattajalle syntyy sopiva pentue. piste.

Nyt taidan lähtee käväseen haukkujen kanssa pihalla

Katsellaan jos keksin vielä jutun juurta, niin satuilen teille tänne