Tänään aamusta käytiin pyörähtämässä saksanpaimenkoirien näyttelyssä Virolahden harjussa! Aloitetaan ensinnäkin sillä, että jouduin ensimmäistä kertaa kokemaan kaakkois-Suomen rekkajonot :( Jouluna 2006 jono kylläkin oli ihan kotinurkilla asti, mutta en silloin joutunut seassa ajamaan. No ei me nytkään varsinaisesti jonossa oltu, jono nimittäin alkoi just Harjuun kääntyvän risteyksen jälkeen. Ainoastaan kaksi edellämme ajanutta rekkaa (jotka pysähtyivät ennen risteystä) jouduimme ohittamaan. On se vaan niin ettei tota rekkajono asiaa tule juurikaan ajateltua, paitsi silloin kun se sattuu omalle kohdalle! Pitäisi saada se rekkajono kehä III sisäpuolelle niin johan loppuisi pelleily!

Mukana SPL-näyttelyssä oli Tanja ja Minna. Nyt sunnuntaina vuorossa olivat pennut. Yhteen ääneen ihailtiin kauniita (ja niin ihanan söpöjä!) koiria. Mä en ennen ole näyttelyissä käynnyt. Kovasti nyt yritän päästä näyttelymaailmasta perille kun tulevan koiruuden kanssa siellä olisi sitten tarkoitus käydä. Mulle tuli aivan yllätyksenä se meno mikä siellä oli! Vähintään yhtä monta tyyppiä (ja enemmänkin), kuin on koirakoitakin kehässä, juoksee pitkin kehän laitaa huutaen, kutsuen, viheltäen, naksuttaen ja muuten vaan mölisten! Tarkoitus oli kai kiinnittää oman koiransa huomio, mutta musta vaan tuntu, että suurin osa niistä koiristä oli aivan pihalla siitä hommasta! Ja ne ihmiset jyräs niin, että oikee pelotti että jää alle... Tosi huvittavaa oli kun kuulin yhden tyypin ohi juostessa huutavan "mä en jaksa enää juosta!!!" Onneksi kaikissa näyttelyissä meno ei ole ihan yhtä päätöntä (or so i hope).

Joka tapauksessa koirat olivat niiiin upeita! Ja niin nätisti käyttäytyviä! Asiaanhan tietysti vaikutti se, että kyseessä oli pennut. Hyvin kuitenkin kun sakemanninhan pitäisi olla se koira mikä syö kaikki vastaantulijat ja ohikulkijat ;) Eiköhän mullekin vielä joskus elämässä tuommoinen kotiin eksy...

Tanja blogista voi käydä katsomassa kuvia näyttelystä!

Saksanpaimenkoirien ihailujen jälkeen kävin pikaisesti ihailemassa Napsua, joka onkin niin ihana että! Mä vaan jaksan ihmetellä miten pehmosen pehmeä turkki sillä on. Hyvin ymmärrän miksi Napsu pääsee unikaveriksi Minnan sänkyyn ;) Voipi olla, että mäkin joudun "uhrautumaan" ja jokusen kerran ottaa tulevan koiruuden sänkyyn, jos se vaan on yhtään äitinsä kaltainen! :)

Lisään pari (kylläkin huonoa) kuvaa Napsusta. Kuvissa myös sakemanni Mona. Multa valitettavasti loppui akku ennen kuin ehdin ottamaan parempia kuvia...