No niin, nyt on koirakoulut takana! Ja onneksi lähdin, sillä nyt on hyvä mieli  Harjoitukset sujui vallan mainiosti tuossa upeassa, keväisessä, auringonpaisteessa.

Bellan ryhmässä harjoiteltiin paljon seuraamista ja koirien ohituksia eri tavoin. Koiria ohiteltiin mm. ringissä pujotellen, rivissä vastakkain ja rivissä siksakkia. Eipä oikein muuta, lopussa sitten oli tietenkin perinteinen luoksetulo, niin ja perusasentoa tietysti tuli koko ajan harjoitettua. Toivottavasti ensi kerralla saataisiin muunlaisia harjoitteita. Tai siis että ei mulla näitä mitään vastaan ole, mutta tahtois jo maahanmenoa ja paikalla olo harjoitteita ja enempi luoksetuloja.

Bellalla on aika hyvin kontakti hallussa seuraamisessa. Mutta ei se todellaakaan seuraa oikeassa paikassa. Tää nyt on ihan mun vika, kun en ole tarpeeksi tiukkana ollut. Nyt pitäiskin mun ottaa itseä niskasta kiinni ja todellakin opettaa (ja vaatia) vain niitä OIKEITA suorituksia. Minä kun haluaisin jonnekin kokeisiin osallistua joskus. Ja sinne ne ei halua näitä meidän "kotikoira"-tason liikkeitä. Ja tosiaan vois vaikka viikollakin treenata, ihan vaan se 10 minuuttia päivässä, muutamana päivänä viikossa.

Bellan treenien jälkeen oli Terin vuoro. Ja voi pojat, että meillä oli treenit! Ensinnäkin ohjaajina oli kaksi miespuolista henkilöä, jotka kyllä pistivät liikettä niveliin ja ottivat löysät pois. Mä tykkäsin tosi paljon noista harkoista. Niissä oli haastetta! Mä olin aika paineessa osasta liikkeistä, mutta pakko siinä oli koiraan luottaa. Terillä ja mulla toi treenaaminen on ollut aivan "kotikoira" tasoa, ja esim. perusasentokaan ei oo aivan hallussa. Terillä kun on tapana istua vähän sivuun ja minuun päin kääntyneenä. Tuolla semmonen ei käy laatuunsa. Pakko alkaa tekemään töitä (ja arvatkaa vaan joutuuko niitä tekemään) jos haluan "korjata" nuo väärin opitut/opetetut liikkeet.

Jaahas, mitäs kaikkea meillä siellä oli.... ainakin seuraamista kytkettynä ja vapaana suuntamuutoksin, maahanmenoa, istumista ja seisomista sekä liikkeestä että paikalla. Meillehän tuo seisominen on aika uusi juttu. Yllättävän hyvin meni tällä kertaa, pari kertaa jopa onnistuttiin ja Teri jäi seisomaan ja seisoi kunnes tulin takaisin ja palkkasin  

Kaikista jännin harjoitus oli semmonen jossa jätettiin koira paikalle (kaikki koirat samalle viivalle) ja sitten käveltiin n. 10 metriä, jolloin kutsuttin koiraa, mutta jatkettiin kävelyä siihen asti kunnes koira tuli luokse. Niin ja koko ajan meillä oli siis selkä koiraan päin! En laisinkaan tiedä tuliko se Teri joka kerta suoraan mun luo vai mitä se siellä selän takana touhusi. Kerran sillä ainakin kesti kauan tulla. Voi olla ettei se oikein kuullut mun kutsua (kaikki kun huutelivat omia koiriansa yhtäaikaa) tai sitten se kävi jotain toista koiraa moikkaamassa. Mitään negatiivista palautetta ei saatu ohjaajilta, eikä mitään rähinöitä kuulunut. Niin että kait ne koirat aika suoraan ohjaajiensa luokse tulivat.

Terin treenit olivat siis tosi haastavat, mutta ehdottoman kehittävät! Turhahan niitä jo opittuja asioita on hieroa. Terin vahvuudeksi on pakko sanoa tuo paikalla olo, etenkin maassa ollessa. Seisomisessa se sitten lähti käveleen.... mutta se ei ollenkaan harmittanut kun koko "seisominen" liikkeenä on meille niin uusi.

Viretila ei Terillä ollut mistään parhaimmasta päästä. Vähän väliä yritti käydä liikkeiden välissä makaamaan ja sitten se veteli lunta turpaansa. Onneksi lopetettin ajoissa ja sain Terin kanssa treenit kunnialla läpi. Toivottavasti ensikerralla Terillä on mieli enempi mukana!

Nyt nuo molemmat koiruudet huilaavat omilla pedeillään (tai oikeestan toistensa pedeillä). Tässä oliskin parin tunnin tauko itselläänkin paikallaan. Sitten jos menis vielä ilta-aurinkoa ihastelemaan  

HAUSKAA LASKIAISSUNNUNTAITA!