Bellan kanssa oltiin torstaina rakennusharjoituksissa. Mä en oikeestaan edes tiedä mikä rakennus se oli. Kolmikerroksinen varastorakennus, jossa oli avara kellarikerros ja yläkerta. Me oltiin siellä Bellan kanssa ensimmäistä kertaa. Halusin rauhassa Bellan kanssa tutustua rakennukseen. Bella kun ei oikeestaan ole "sisätiloissa" ollut (paitsi kahden kerrostalon rappukäytävissä ja eläinkaupassa). Rappuset olivat ylitsepääsemättömän vaikeat. Kyllähän me sitten siinä alas ja ylöskin päästiin.... Tuskinpa seuraavalla kerralla on yhtään sen helpompaa. Bellan puolustukseksi voin sanoa, että kyseessä oli avoimet, ritilärappuset. Enivei, pitäähän ne mennä jos minäkin menen. Siinä sitten olikin meidän harjoitus!

Bella poseeraa tänään

Tänään oltiin sitten Bellan kanssa koirakoulussa. Pakkasta oli noin -10 astetta, ihan siedettävästi. Meillä meni tosi kivasti. Paljon otti Bella kontaktia ja ei juurikaan haukkunut muita koiria. Vähän harmittaa kun siinä oli yksi leonbergi joka vähän pääsi Bellaa säikäyttää (eli vähän nuuhkaisi kun Bella rapsutti kylkeään). Bellan kanssa kun olisi niin tärkeää, että se vois luottaa muhun ja siihen että mä sitä suojelen. Bella kun muistaa melko pitkään huonot kokemukset. Otettiin lähinnä seuraamista, perusasentoa ja kontaktiharjoituksia. Pakkasen takia pidettiin tunti lyhyenä ja loppuun otettiin tietenkin luoksetulo. Hienostihän se Bella luokse tulee  Toivottavasti jossain vaiheessa saataisiin vähän häiriötekijöitä tuohon luoksetuloon. Oli siellä yksi koira joka lähti omille teille. Onneksi ei tullut meidän luokse! Mä jo tsemppasin itteäni ajamaan sen koiran hornan tuuttiin mun ja Bellan luota. En tiiä mitä muut ois siihen karjumiseen suhtautunut....

Lauantain lenkillä oliskin pitänyt häätää yksi villakoira hevon kuuseen. Oltiin lenkillä siskon kotinurkilla, omakotitaloalueella. Siellä sitten alkoi yhtäkkiä kuulua jonkun mamman huutoa ja villakoira juoksee tien yli meitä kohden. Teri ja Bella alkoi tietysti haukkumaan ja mä yritin vaan jatkaa matkaa vetäen koiria perässä. Se hiton villakoira vaan seuras meitä. Ja sillä mammalla kesti ikuisuus hakea koiransa! Voi että mun ois tehnyt mieli vaan raivota sille puudelille . Ja sattu vielä olemaan kolinapurkki mukana, olis pitänyt käyttää sitä. Mutta enpä kehdannut . Ja säälitti se mamma ja koira kun siinä oli se autotiekin ja autoja kulki ohi. VAIKKA eihän se mun vika ois ollut jos koira olis auton alle jäännyt. Mamma ei ollut kuulemma meitä nähnyt... hittoako pitää koiraa vapaana jos se ei ole hallittavissa! En mäkään noita vapaaksi laske jos on noinkin todennäköistä kuin jossain omakotitaloaluueella on, että muita koiria tulee vastaan. Mun on ihan must löydettävä mun sisäinen BITCH ja hoidettava jatkossa homma kotiin